Aloitan nyt uuden sarjan länsimaisen kulttuurin Jumalan kolmesta persoonasta: tasa-arvosta, sananvapaudesta ja demokratiasta
Mikään ei ole loppuunkalutumpi ihanne kuin tasa-arvo. Siitä on kuitenkin hankala luopua, koska epätasa-arvosta on tullut länsimaalaiselle ja eritoten suomalaiselle kansansielulle venäläistäkin suurempi mörkö. Siksi parasta lieneekin alentaa tasa-arvo samanlaiseksi kristinuskon tavoin hassunhauskaksi lastensaduksi, jolle ylevät voivat nauraa olutlasiensa ääressä.
Mutta miksi näin tulisi toimia? Syitä on muitakin kuin loppuunkaluaminen. Tasa-arvon lavalle tuleminen aiheutti moraalin kuoleman. Universaali moraalikoodisto on harha; on vain niitä ihmisten luomia arvojärjestelmiä jotka ovat levinneet laajemmalle kuin toiset. Koska moraali katosi länsimaista, tarkoitti se että kuka tahansa pystyi määrittelemään sen mikä on oikein; koska kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ei ole olemassa ketään joiden ajatuksia voisi tuomita toista alemmaksi, koska näin tämä ihminenkin tuomittaisiin muita alemmaksi.
Liberaalit tunnistivat tämän uhkaavan katastrofin luodessaan aatteensa periaatteita, ja siksi he kehittivät ovelantuntuisen sisäisen jarruttimen: yksilö saa niin kauan toteuttaa itseään, kunhan hän ei riistä tätä vapautta muilta. Noh, Marx olikin ensimmäinen joka tajusi missä tämä lause meni vikaan kapitalistisessa yhteiskunnassa, mutta se missä hän itse vei massoja harhaan on toinen tarina. Kapitalismi vei kuitenkin ihmiset hetkeksi takaisin yhteiskuntaan jossa oli vapaampi yläluokka eli kapitalistit, ja alaluokka eli proletariaatti jonka mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen oli kuristettu järjettömillä työoloilla. Työväen aatteen levittämät uudistukset ovat puolestaan johtaneet siihen että kapitalistitkaan eivät ole enää vapaita, vaan heidät on alistettu noudattamaan lakeja joilla heidän on pakko uhrata oman luontonsa noudattamisen työläisten vaatimien oikeuksien kustannuksella. Hekään eivät voi toteuttaa itseään, kerätä niin paljon pääomaa kuin mahdollista.
Mikä on ratkaisuni tulevaisuuden kannalta? Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että aristokratian syntyminen on ihmiskunnan kannalta luontainen kehityskulku, mikäli myös kulttuuria aiotaan kehittää. Todellisuudessahan länsimaissa ei ole enää kulttuuria; hengenviljely loppui ironisesti samalla kun teollisuusyhteiskunta jyräsi maatalousyhteiskunnan, kun kolmas sääty ruhjoi alleen jämähtyneen aateliston. Vihreiden arvojen saavuttaessa yhä enemmän ja enemmän sijaa, meillä on toivoa siinä että elävät orgasmit syrjäyttävät vielä tulevaisuudessa koneiden vallan tällä planeetalla ja voimme palata takaisin kulttuuriin. Sellaista Eurooppaa, sellaista maailmaa minä ajan kuin käärmettä pyssyyn.