19. Taide – pakenemista?

Oliko Schopenhauer sittenkin oikeassa siinä, että taide onkin pakenemista todellisuudesta? Sitä se on ainakin tänä päivänä. Nietzschen taidekäsitys, taiteen roolista elämän kuvaajana, ylistäjänä ja päämääränä, päti antiikin ajalla. Postmodernina aikana tilanne on toinen, tai ainakin pitäisi olla. Tänä päivänä jokainen ihminen voi olla taiteilija, mikä rapauttaa jo sinänsä taiteen tarkoituksen olla jotenkin kykyyn liittyvää (vrt. sana ”taito”); taiteilijat ovatkin ammattikunta muiden joukossa, mikä ainakin Suomessa selittää tältä osin heidän vasemmistolaiset aatteensa. Miksi taiteen tulisi kritisoida yhteiskuntaa? Tai sitten ylistää sitä? Vain totalitarismissa taide sotketaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun tai saneluun. Taide on vapaa yhteiskunnasta ja tarkastelee sitä korkeintaan ulkoa päin. Eikä pelkästään yhteiskunnasta, sillä taide on vapaa kaikesta. Se tarjoaa sosiaalisesti vetäytyneille mahdollisuuden purkaa omaa potentiaaliaan jota he eivät saavuta vuorovaikuttaessaan muiden ihmisten kanssa. Tällainen on nero.