Viime päiviin asti olin aika lailla tyrmännyt Marxin ajatukset. Olen edelleen eri mieltä niistä suurelta osin (tai ainakin niiden seurauksista, joita hän pitää hyvänä), mutta hän oli jäljillä tietyllä tapaa hsitoriadiagnoosissaan. Paitsi että historia ei ole edistyvää dialektiikkaa, eikä sitä käydä yhteiskuntaluokkien kesken.
Historiallinen kamppailu muodostaa siis visiossani kolme vaihetta:
1) ravintokamppailu (? – n. 3000 eaa): metsästäjäkeräilijöiden taistelua eläimistä ja kasveista
2) aluekamppailu (n. 3000 eaa – n. 1800 jaa): maanomistajien sotimista viljelyalasta
3) taloudellinen kamppailu (n. 1800 jaa – ?): kapitalistien kilpailua pääomasta
Ravintokamppailu käytiin siis syötävistä luonnonvaroista: eläimistä, joita miehet metsästivät ja kasveista, joita naiset keräilivät. Tätä kamppailua harjoitettiin laumoissa jotka liikkuivat paikasta toiseen ravinnon saatavuuden mukana. Liikkuvan elämäntavan vuoksi ei pystytty luomaan vakituista asutusta ja sitä myötä mitään reviirijakoja heimojen kesken. Heikommat lauman jäsenet kuten vanhukset ja sairaat saatettiin dipata jonnekin metsän keskelle jos he estivät muita etenemästä.
Maatalouden synty muutti kaiken. Viljelyn myötä väestö asettui aloilleen ja alkoi kylien sekä kaupunkien synty. Koska ravinnon saanti oli nyt kiinni maaperästä, siitä muodostui kiistakohde eri heimojen välillä ja ihmiset alkoivat piirtää rajoja toistensa väliin. Ensimmäiset sodankäynnit saivat luultavasti alkunsa kun joku toinen heimo halusi toisen heimon hedelmällisemmältä näyttäneet maatilkun itselleen; metsästystaidoissa harjaantuneet miehet siirtyivät teurastamaan muita ihmisiä kun naiset vaihtoivat keräilyn peltojen hoitoon. Kuolleisuus alkoi tippua pysyvämmän elämäntavan vuoksi minkä myötä heimojen koot kasvoivat ja niiden hallitsemista jouduttiin uudistamaan. Yhteiskuntaluokat syntyivät, mihin lienee osaltaan vaikuttanut myös sodankäynti; hallitsevana yläluokkana toimivat valloittajakansan edustajat kun taas valloitetut olivat luontevasti alaluokkaa. Sodankäyntien myötä syntyi myös orjuus luonnollisesti, koska sotavankeja haluttiin hyödyntää, mutta heitä ei voitu pitää myöskään kylillä vapaana ymmärrettävistä syistä. Yläluokka valisi keskuudestaan mahdollisesti myös kuninkaan, joka oli jatkoa metsästäjäkeräilijäheimoja hallinneille päälliköille.
Yhteiskuntaluokkien synty oli historiallisesti tärkeää, koska se mahdollisti henkisen viljelyn, kulttuurin, syntymisen. Kulttuurin syntyminen oli yhteydessä myös järjestelmällisen uskonnon syntyyn. Onkin mahdollista että ylimystö pyrki perustelemaan uskonnon avulla kansalle, miksi heidän ei tarvinnut raataa työnteossa toisin kuin tavisten ja orjien; esimerkiksi Sumerissa, Egyptissä ja Intiassa ylimystö oli samalla papistoa kun taas mm. Kreikassa ja Kiinassa heillä väitettiin olevan jumalallinen alkuperä.
Aina 1800-luvulle saakka ihmiset sotivat maa-alueista kuin myös käyttivät maanviljelyä päämääräisenä elinkeinonaan. Sitten tapahtui teollinen vallankumous. Kasvattaminen elinkeinona sai väistyä ja tilalle tuli tuottaminen. Standardisointi korvasi ainutlaatuisuuden ihanteen tuotteistamisessa ja samalla porvaristo, kaupustelijoiden sääty, syrjäytti aateliston vallasta. Yhteiskunnallista statusta ei määrännytkään enää henkilön suvun ikivanha tausta, vaan varallisuus tänä päivänä. Tähän kehitykseen liittyy olennaisesti myös demokratia, joka oli jäänteenä porvariston houkuttelukeinosta saada talonpojat tuekseen vallankumouksessa. Tähän vaiheeseen liittyy samalla uskonnon kuolema ylimystön mukana ja sitä myötä syntynyt eräänlainen nihilismi, jonka aukkoa täyttää tänäkin päivänä porvariston asettamat arvot: kerää mahdollisimman paljon pääomaa. Koska kaikki olivat ja ovat muodollisesti tasa-arvoisia yhteiskunnassa, luotiin palveluja ja ylellisyystuotteita joihin rikkaat pystyivät käyttämään omaisuuttaan ja siten todistamaan muille korkeamman asemansa. Koska yleinen elintaso on noussut historian saatossa myös köyhempien
Valtion roolin muutos oli alkanut jo uudella ajalla, jolloin Euroopassa syntyi vahvoja kansallisvaltioita, jotka nojasivat vahvaan hallitsijaan, aateliston jäädessä syrjemmälle. Vahva kansallisvaltio loi pohjustusta liberaalien kehittämälle ajatukselle valtiosta omistusoikeuden suojelijana. Sodankäynnin merkitys alkoi myös muuttua; Euroopassa nationalistit perustelivat sotaa jotta valtion ”luonnolliset rajat” saataisiin muodostettua kun taas kolonialistit kamppailivat vielä maa-alueista mm. Afrikassa. Imperialismia voikin pitää eräänlaisena välivaiheena feodalismin ja kapitalismin välissä, sen perusteluina ollessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa niin taloudelliset kuin ”kunniallisetkin” syyt (toisin sanoen suurvalta-aseman turvaaminen).
Kysymys kuuluu, mikä on neljäs vaihe? Tämä historia tuskin jää trilogiaksi kuitenkaan. Luonnonvarojen ehtyessä päivä päivältä enemmän, samoin kuin ihmisten voimavarojen, voimme kysyä mitä tavoitellaan 2000-luvulla tai viimeistään 2100-luvulla. Entä miten kamppailu tulee tuolloin tapahtumaan. Yksi vaihtoehto voisi olla urheilun nousu, fyysisen pääoman arvostus. Se on paitsi ympäristöystävällistä, niin myös auttaa torjumaan niitä muitakin ongelmia joista länsimaissa kärsitään mm. ylipainon suhteen. Lisäksi, terve ruumis takaa terveen sielun, vai miten se sanonta meni. Tämähän ei ole kuitenkaan ainoa vaihtoehto, mutta sitä tekisi mieli kehittää eteenpäin seuraavassa tekstissäni.