…on Kultainen sääntö.
Tee toiselle niin kuin haluaisit itselleni tehtävän.
Kuulostaa noin äkkiseltään ihan mukavalta, mutta kun sitä tarpeeksi jauhaa niin siitä paljastuukin yllättäen peitellyn itsekkyyden maku. Siihen liittyy kieroutuneella tavalla olettamus ja toivomus vastapalveluksesta, mikä ei tietenkään ole hyvien tekojen perusta. Hyvät teot ovat aina uhrausta tekijältä itseltään. Niitä tekoja pitää suorastaan halveksia, koska tekijä ei itse haluaisi niitä tapahtuvan omalle kohdalleen sillä muuten hän jäisi kiitoksenvelan loukkuun. Lahjoittavalla teolla hän haluaa myös esitellä omaa ”varakkuuttaan” muille; tekoon sisältyy näin ollen ylpeys, mutta se on paljon ylevämpää kuin vaihtokauppaan perustuva teko.
Kokonaan toinen juttu on sitten miten kultaista sääntöä voi soveltaa masokisteihin.