1) blogin tajunnanvirtamaisuus: aforismien sijasta minulle on nyt tullut tavaksi lytätä tänne vähäväliä niin esseitä kuin hassuja lauseita puhtaasti tajunnanvirran pohjalta. Kysymys kuuluu onko tämä paikka tarkoitettu oikeasti ajatusten esittämiseen lukijalle vai toimiiko se pikemminkin ”ideavarastona”? Ne aiheet joista kirjoitan tajunnanvirran innoittamina jäävät päällisin puolin hyvin pinnallisiksi. Pahinta kaikessa on kuitenkin se että vaivaudun kirjoittamaan jotain illalla väsyneenä. Se on täysin sitä asennetta vastaan jonka aloitin filosofiassa, jonka mukaan vain täysissä ruumiin ja sielun voimissa toteutettuja ajatuksia kannattaa julkaista. Tähän tulee saada tolkku.
2) Nietzsche-hype: vaikka olen kuinka yrittänyt, niin aina tämä sama heppu tunkee ajatuksineen kulman takaa, siitä huolimatta että se on vastoin koko Nietzschen filosofiaa! Aina kun tutkin kenen tahansa kirjoituksia niin peilaan sitä Nietzschen (ja samalla omaan) ajatteluuni, vastoin omaa tahtoani. Minusta on tullut myyrä joka pyrkii etsimään kaikessa tekstissä joko jotain mätää tai jotain hyvää, en pysty enää vastaanottamaan muiden kirjoittajien ajatuksia sellaisenaan. Yritin olla aristokraattinen, mutta muutuinkin papin pojan pallien nuolijaksi. Argh! Tänäänkin erehdyin taas lainaamaan kirjastosta jonkun hepun analyysin Friedrichin ajattelusta.
On tullut aika pistää itseni kuriin ihan ylppäreitäkin varten. Voisin kokeilla vaikka meditointia.