55. Vaaliväittelyä

Tänään oli Keravan rautatieasemalle pystytetty aikamoinen show. Yllätykset alkoivat siitä kun näin tutun näköisen pukumiehen matkaavan samassa junassa millä itsekin tein matkan; kyseessä oli MTV3:n politiikan toimittaja Vesa Kallionpää, tuttu naama kaikista vaaleihin liittyvästä ohjelmatarjonnasta. Sitä sitten riitti tänäänkin. Ensin kun saavuin paikalle näin kaikkien eduskuntapuolueiden edustajina toimineita henkilöitä tappelemassa keskenään, joukossa mm. perussuomalaisten Simon Elo. Kun tästä väittelystä oli päästy kiertelin ympäriinsä ja törmäsin Kermit-sammakkoon ja Muumipeikkoon. Huikea meno siis. Kuuntelin vielä yhden paneelin yrittäjyydestä, mistä jäi erityisesti mieleen söpöt tytöt jotka pyörittivät alati kasvavaa, Ainolan yhteydessä olevaa herkkumyymälää. Blondeusta ja muutenkin nätistä olemuksesta huolimatta vaikuttivat erittäin fiksuilta naisilta. Hienoa nähdä positiivisiakin tapauksia omassa ikäluokassani, suomalaisissa siis.

Kävin kotona piipahtamassa ennen kuin tulin katsomaan varsinaista vaaliväittelyä. Onneksi satuin vilkaisemaan yhdessä vaiheessa viereeni sattuneen papan ohjelmaesitettä jossa mainittiin puoluejohtajien välinen vaaliväittely illan vetonaulana. No, sain paikan aikarajoituksettomasta parkkiruudukosta ja itse väittelyssä varasin eturivin paikan itselleni oltuani paikalla puoli tuntia ennen show’n alkua. Vieressäni istui Iltasanomien toimittaja, joka näemmä hoitaa reportaasin ranskalaisille viivoille kirjoitettujen muistiinpanojen pohjalta. Hypetys alkaa kun puheenjohtajat tulevat. Olen itsekin mukana hypessä jostain käsittämättömästä syystä. Kyse on kuitenkin tavallisista kansalaisista, joista on pyritty tarkoituksellisesti riisumaan kaikki mystisyys. Haastatteluja laiturilla ennen kuin Kataisen johdolla puheenjohtajat ja kahden tuuraajat saapuvat jonossa estradille.

Väittely etenee pääosin Kataisen ja Sipilän nokittelussa. Kataisen vahvaan asemaan vaikuttaa luonnollisesti pääministerin virka ja Sipilän tapauksessa kyse lienee tuoreen puheenjohtajan testaamisesta. Myös Kokoomuksen ja Keskustan vastakkaiset näkemykset kuntauudistuksista ja samalla hallitus-oppositiokahtiajako näkyy tässä taustalla. Muista poliitikoista Arhinmäki ja Urpilaista tuurannut Kiuru tulevat perässä. Vähiten aktiivisuutta osoittivat Haglund ja etenkin Soinia tuurannut Ruohonen-Lerner, joka keskittyi enemmän papereihinsa kuin yleisöön. Ei sinällään huono asia, mutta kun elämme demokratiassa…

Viimeisen katkon aikana Katainen ja Sipilä liikkuivat hetken yleisön seassa sekä tulivat puristamaan allekirjoittaneen kättä. Hiukan oli häkeltynyt fiilis varsinkin kun itse Suomen pääministeri tulee kättelemään. On ne poliitikot ovelia kun laskeutuvat näin tavallisten kansalaisten joukkoon. Alan vähitellen ymmärtää miksi demokratia on lyönyt itsensä läpi tässä maassa; tuntuu kieltämättä makealta tuntea itsensä tasaveroiseksi ministeritason henkilön kanssa. Tilaisuuden loputtua annan vielä haastattelun Keski-Uudenmaan toimittajalle; hän kyselee lähinnä miten arvioisin haastateltujen esiintymistä, argumenttejen toimivuutta sekä yleensä kykyä ottaa yleisö haltuun. Hassua, ihan kuin politiikka olisi jotain teatteria. Mutta niinhän se onkin. Demokratia on teatteria johon näyttelijät yrittävät nimenomaan esiintymistaidoillaan ja ties millä oheistuotteilla saada mukaan lisää katsojia, siis äänestäjiä.

Naurettavaa pelleilyä. Voisin silti käydä äänestämässä, kysymys kuuluu annanko ääneni Aku Ankalle vai Cthulhulle. Vähiten huonoa ehdokasta en saanut löydettyä näiden tenttien perusteella. Kokkareille tai kepuille ääntä ei mene kädenpuristusten perusteella, vaikka meinasinkin haltioitua niistä.

Kategoria(t): Avautumiset, Politiikka, Suomi, Vaikuttaminen, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *