Sananvapaus on yksi tämän päivän länsimaalaisten palvomista pyhän kolminaisuuden jäsenistä. Tai ainakin sen pitäisi olla. Todellisuudessa näin ei ole vaan länkkäreitä ohjaa jokaisessa asiassa pelko; kun puhutaan ”sananvapaudesta” niin korostetaan myös miten siihen kuuluu vastuu. Olisi täysin hyväksyttävää jos tämä vastuu tarkoittaisi sietokykyä kestää kaikki seuraukset, joita aiheuttaisi vedotessaan ilmaisunvapauteen, mutta oikeasti kyse on itsesensuurista johon jotkut tahot toivovat ihmisten sortuvan silloin tällöin; näin tehtiin Hesarin tämän päiväisessä pääkirjoituksessa.
Jotakin valitettavaa maailmamme tilasta kertoo se että islamistit ovat ylväämpiä kuin länsimaiset oikeustaistelijat ja hekin on luonnostaan katkeria. Jos länsimaalaiset eivät ole valmiita uhrautumaan sananvapauden puolesta, herää kysymys onko se edes puolustamisen arvoinen.