67. Liitonarkin jäljillä

Sain tänään luettua Juan Gómez-Juradon teoksen ”Taivaspaikka”. Da Vinci -koodimainen trilleri, joka takaa kirjalle erinomaiset mahdollisuudet menestyä; tällä kertaa seurataan retkikunnan seikkailua Jordanian autimomaassa etsien tarunomaista Liitonarkkia ja sotkeutuen niin luonnonvoimien myllerrykseen, ihmissuhteiden verkostoon, petturimaisten palkkasotureiden tielle kuin maailmanlaajuisiin mittasuhteisiin potentiaaliltaan ulottuvaan teologiseen kriisiin. Ja menestys oli taattu. Dramaattinen loppu, tarinoita eri perspektiiveistä sekä virkistävää aikasuhteilla leikkimistä. Totta kai, kylmän porvarillisen maailman ja hengellisen menneisyyden välinen konflikti niin bueno, mestariteos on valmis. En ihmettele että tämän espanjalaistaiturin teoksista on tullut best sellereitä. Ainoa asia mikä jäi vaan harmittamaan Taivaspaikassa oli päähenkilön, toimittaja Andrea Oteron, vähäinen sympaattisuus; pappi Fowler oli se joka sai minulta kaiken tuen lopussa, vaikka hän oli tietyllä tapaa turhan epäuskottavakin. Mutta silti lähellä TODELLISEN papin ihannetta.