Kunnallisvaalit edessä eikä minulla ole mitään hajua kenelle annan ääneni. Mietin myös, millä tavalla reagoimalla vaaleihin voisin parhaiten näpäyttää suomalaista demokratiauskontoa. Onko parempi äänestää vai jättää äänestämättä? Ja jos äänestää niin antaako ääni vaikka Aku Ankalle?
Ratkaisu löytyy sillä miten pystyn selittämään ratkaisuni vielä vuosikymmenten päästä. Olenko oikeutettu kritisoimaan yhteiskuntaa jos en ole äänestänyt, vai olenko oikeutettu siihen jos en ole äänestänyt. Tiedän ennestään vain sen että oma ääneni on vain yksi miljoonien muiden joukossa ja sinällään arvoton. Voin käyttää äänioikeuttani jollain seuraavista tavoista:
a) en äänestä; voin kritisoida vain itse järjestelmää, mutta en niinkään sen sisällä tehtyjä poliittisia ratkaisuja. Äänestämättä jättäminen on yleisestiottaen näkyvin vaikuttamisen keino, koska äänestysprosenttia seurataan lähes yhtä tarkasti kuin varsinaisia tuloksia.
b) äänestän ehdokasta; voin kritisoida poliittisia ratkaisuja, mutta en kuitenkaan itse järjestelmää koska olinhan mukana vaikuttamassa siinä. Toimii lähinnä jos äänestää vaihtoehtoisia pienpuolueita, mutta näiden joukosta ei löydy. Persujen ongelma on näiden EU-vastaisuus ja Vihreillä on puolestaan heidän käsittämätön mahdottomuutensa havaita ristiriitaa maailmanpelastamisen ja ihmisoikeuksien puolustamisen välillä.
c) äänestän ”hupi”ehdokasta; tämän voi tulkita joko kritiikiksi itse järjestelmää tai sen puitteissa annettuja vaihtoehtoja kohtaan. Subjektiivisesta näkökulmasta Aku Ankan äänestäminen on jompaa kumpaa riippuen mielialasta jolla äänestetään; huonotuulinen piirtää kirkkoveneen koska pitää poliitikoita huijareina, kun taas hyvätuulinen näyttäytyy trollaajana joka ymmärtää vähintään jotain politiikasta ympärillään ja haluaa tällä demonstroida systeemin mädännäisyyttä.
Näistä vaihtoehdoista c on houkuttelevin ja etenkin c:n vaihtoehdoista järjestelmän kritiikkinä toimiminen. Haasteeksi jää millä vaihtoehdolla osoittaisi paitsi vakavaa yhteiskunnallista tarkkanäköisyyttä, pikkunäppärää historian tuntemusta että samalla myös… huumoria; eihän tämä demokratia ole mikään Pyhä Lehmä sekään! Valistusfilosofit ovat kuitenkin nerokkaimmat demonit sitten kirkkoisien kun he saivat uskoteltua ihmisille tämän olevan SE tie ikuiseen paratiisiin, iänkaikkiseen tasa-arvoon ja päättymättömään rauhaan. Miten onnistunut harhautus!