79. Hankala pukea sanoiksi

Sateinen ilma sopi tietyllä tapaa päivään, jonka hallitseva tapahtuma on oman isovanhempansa muistotilaisuus. Haikeat hyvästit vaarille luterilaisessa kappelissa kaikkine rituaaleineen. Yritin pitää pääni kunnialla pystyssä ja taisin onnistuakin siinä, ei haittaa vaikka päädyin tunnelmallisesti mukaan virsien laulantaan ja sen sellaiseen. Parasta oli tavata omia sukulaisia, joista suurta osaa en muista tavanneeni koskaan aiemmin. Suurin osa oli isäni serkkuja – omien pikkuserkkujeni vanhempia – ja osa puolestaan edesmenneen mummini sisaruksia. Kolunsaran suvusta näyttää tulevan fiksuja ihmisiä, ja osa vielä hyvin pitkäikäisiä. Vaikuttavaa oli tavata mummini puolelta tämän sisko, joka oli ikäisekseen käsittämättömän terävä-älyinen ja erinomaisella elämänasenteella liikkeellä, sekä myös tämän veli, jolta tarinoiden mukaan olin perinyt pystyyn nousevat kulmakarvani – eivät valehdelleet, olivathan ne komiat!