Lapsuuden suosikkisarja. Ja pakko myöntää, olen katsonut myös tänä päivänä lähetettyjä jaksoja. Mikä tässä ”lasten”sarjassa oikein kiehtoo mieliä?
Ensimmäisenä voisi tuoda esille koko sarjan perusluonteen. Tapahtuvat sijoittuvat fiktiiviseen maailmaan jossa meidän tuntemiemme eläinten tilalla liikuskelee mystisiä olentoja nimeltä Pokémonit. Nämä Pokémonit eroavat eläimistä siten, että niillä on yliluonnollisia kykyjä, joita ne käyttävät ottaakseen yhteen taisteluissa ja lisäksi useimmat niistä kokevat myös näkyvän, yksilökohtaisen evoluution jonka myötä ne kehittyvät muutamassa sekunnissa kokonaan toiseksi lajiksi. Ihmiset elävät rintarinnan näiden Pokémonien kanssa – paremmassa ekologisessa tasapainossa kuin meidän maailmamme ihmiset – ja pyydystävät niitä, voidakseen käyttää niitä taistelussa toisiaan vastaan.
Kuvaus ihmisten roolista tässä maailmassa kertoo hyvin sen miksi tämä sarja kiehtoo minua. Ihmiset elävät maailmassa, jossa on lähtökohtaisesti heitä selvästi voimakkaampia olentoja, mutta silti he ovat kyenneet alistamaan nämä olennot tahtonsa alle. Kouluttajien rooli on elää yksinäistä elämää treenaten olentojaan entistä voimakkaammiksi ja sen jälkeen pistää taitonsa koetukselle haastamalla liigan – toisin kuin tavallisten urheilulajien pareissa, Pokémon-liigoissa haastajat eivät kohtaa toisiaan missään vaiheessa virallisesti vaan he ottelevat liigan määräämiä koehenkilöitä vastaan, joiden tehtävä on yksinomaan haastajien kelpoisuuden varmistaminen. Ylimpänä ravintoketjussa on Pokémon-mestari, jonka syrjäyttäminen on monen lopullinen tavoite. Animesarjassa tämä itsensäkehittämisteema näkyy parhaiten.
Täydellinen kehitystarina ei Pokémon kuitenkaan ole, sillä siitä puuttuu eräs äärimmäisen tärkeä seikka: ajankulku. Protagonisti Ash Ketchum oli alussa 10-vuotias, ja käytyään läpi neljä liigaa ja useamman muunkin pilipali-turnauksen – saavutuksia, joissa menee varmasti useita vuosia – on edelleen 10-vuotias. Tilannetta pahentaa se ettei Ashista näy ollenkaan se kokemus, joka hänellä pitäisi olla etuna kohtaamiinsa aloittelijoihin nähden. Ainoa merkki Ashin pidemmästä kouluttajan taustasta ovat hänen perhetuttavansa tilalle sullotunut kymmenet Pokémonit, jotka hän on napannut uransa aikana. On toisaalta myös erikoista että Ash kykenee voittamaan liigan määräämiä salijohtajia, joilla on parhaimmillaan vuosikymmenien kokemuksen etu häneen nähden, mutta se on kokonaan toinen juttunsa.
Entä miten on sarjan ”moraalin” laita? Tyypillisen lastenkonseptin tapaan myös Pokémoniin sotkeutuu mukaan perusaineksia hyvän ja pahan yhteenotosta, joita käydään oman itsensäkehittämisen yhteydessä. Useat tarinan konnat ovat läpimäitä ja stereotyyppisia ”pahiksia” – joiden perimmäisenä tarkoituksena on käyttää Pokémoneja omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa –, mutta vastustajien joukosta löytyy onneksi myös antagonisteja, joiden todelliset motiivit tekevät heistä parhaimmillaan syvällisiä hahmoja ja jopa samaistumisen kohteita kenelle tahansa. Yksi tällainen henkilö on itse animesarjassa vielä esiintymätön, mutta pelien kautta fanien suosikiksi noussut N; hän on vihollisryhmä Team Plasman ”kuningas”, joka vilpittömästi katsoo kohtalon määränneen hänet vapauttamaan Pokémonit lopullisesti ihmisten ikeestä. Vaikka N paljastuu lopussa ottoisänsä Ghetsiksen, tarinan todellisen konnan, huijaamaksi ja manipuloimaksi, hän on tavoitteissaan täysin vilpitön ja sen vuoksi saanut rinnalleen legendaarisen lohikäärme-Pokémonin, joka ei suostuisi vilpillisesti toimivan kouluttajan kumppaniksi. N on traaginen sankari puhtaimmillaan ia hänen tuhokseen koituu peleissä itse pelaaja, kukistettuaan hänet ottelussa; ottelun jälkeen hän ymmärtää tehneensä traagisen erehdyksen uskoessaan Ghetsiksen valheita Pokémonien julmasta kohtelusta kaikkien ihmisten toimesta.
Kaunein seikka Pokémon-sarjassa on kuitenkin sen taolaisuuteen pohjautuva metafysiikka. Vastakohtien perimmäinen yhtenäisyys – joka tosin on pelien kohdallle syntynyt myös kaupallisista syistä – tulee tavalla tai toisella aina esiin oli vastakkainasetteluna sitten taivas/merenpohja, auringonpaiste/sade, aika/avaruus tai totuus/ideat. Huomattavimmillaan vastakkainasettelu näkyy animesarjassa päähenkilö Ashin ja hänen kilpailijansa Paulin välillä: siinä missä Ash korostaa tasavertaista kumppanuutta Pokémonien kanssa, Paul näkee pitämänsä eksentrisen orjapiiskurin roolin olevan paras keino kouluttaa ”taskuhirviöistään” entistä voimakkaampia. Kohdatessaan toisensa näiden kahden maailmankuvat joutuvat luonnollisesti ristiriitaan toistensa kanssa, mutta kaikista viisaimmat näkevät ennalta että heitä yhdistää loppupeleissä sama tavoite – liigan voitto rehellisin konstein – eikä kummankaan tapaa sen saavuttamiseksi voida tuomita etukäteen huonommaksi. Tuotantokauden lopussa molemmat saavuttavatkin lopulta yhteisymmärryksen. Tasapaino on palautunut.