Luin tänään HS:n kuukausiliitteestä artikkelin, jonka mukaan miehen ja naisten aivojen väliset fyysiset erot ovat täyttä totta. Psykologi Simon Baron-Cohenin mukaan mielessä on kaksi ääripäätä: empaattinen ja systemaattinen mieli. Empaattisen puolen korostuminen on naisille ominaista, kun taas systemaattisen puolen korostuminen miehille. Systemaattisen puolen ylikorostuminen johtaa Baron-Cohenin teorian mukaan autismin kirjon mukaisiin neurologisiin poikkeavuuksiin (mm. autismi, ADHD, Asperger jne); syynä on hänen arvioidensa mukaan sikiön altistuminen normaalia suuremmalle testosteroniannokselle (häpeäkseni en nyt muista tarkkaa syntymekanismia, mutta ratkaisevat vaiheet tapahtuivat kuitenkin sikiövaiheessa ja sukupuolihormoni liittyi niihin olennaisesti).
Koska minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, voisin olettaa että olen tavallista ihmistä maskuliinisempi. Retoriset taitoni ovat keskivertoa huonommat, mutta ne kompensoituvat systemaattisemmalla ajattelutavalla. Olen pirun ylpeä siitä! Tavallista heikompia puhelahjoja voi yrittää kompensoida tulevaisuudessa hyvällä kirjoittamisella, jos en onnistu sitä kehittämään muuten elämäni aikana. Pääasia että pystyn jättämään perintöni viimeistään tuleville sukupolville.
Ai niin. Jos olen kerran aivan hirveän maskuliininen, miksi en ole lihaskimppu? Toiset kompensoivat rajoittuneet mielenkiinnon kohteensa bodaamisen kaltaisiin harrastuksiin, minulla mielenkiinto on lukuisilla enemmän teoreettisilla alueilla. Ja voihan nainenkin olla lihaskimppu – esteettisistä syistä sanon ”valitettavasti”.