Miten kuivaa ovatkaan vaalilähetykset. Politiikasta on tehty ihmisten viihdettä, vaikka sinällään pitäisi puhua vakavista asioista. Ollaan niin sivistyneitä kun puhutaan positiivisin sanankääntein ihan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, mutta ollaan silti samalla niin kansanläheisiä. Koko show on loppupeleissä sitä miksi Ville Niinistö sitä vahingossa sanoi: käppyröidentuijotusta. Ei mitään muuta. Seuraaviin vaaleihin ei valmistauduta kuten johonkin olympialaisiin, vaikka poliitikot niin haluaisivatkin uskoa. Kaiken maailman scheißea yhteistyön voimaista jonka avulla jokainen puolue saavutti jälleen kerran vaalivoiton – vaikka tasan yksi niistä onnistui nostamaan kannatusta viime kerrasta.
Toista oli ennen. Parasta vastalääkettä kuivalle vaalikeskustelulle on historiallinen televisiosarja renessanssi-Italian paaviusskandaaleista, sodankäynninjuonittelusta ja kaikesta sellaisesta joka on suoranaista pilkkaa nykyajan ihmisarvouskontoa kohtaan. Borgiat lähetettiin ironisesti Yle2:lta samaan aikaan kun Yle1:llä haastalteltiin ties mitä kepulaisia. 1500-luvun taitteen poliittiset kuviot Roomassa olivat Politiikkaa isolla P:llä – nykyisten suomalaisten on turha haaveillakaan pääsevänsä samalle tasolle paavi Aleksanteri VI:n ja hänen poikansa Cesare Borgian kaltaisten poliittisten nerojen kanssa.