Sadannen kolumnini kunniaksi puhun käärmeestä. Tämä on matelija esiintyy jo kreikkalaisisissa taruissa Asklepioksen kumppanina – Asklepios oli parantamisen jumala, ja yhä tänä päivänä lääketieteen tunnuksena toimii käärmeen ympäröimä sauva. Lähes yhtä upea tapaus on Raamatun kuvaama käärme paratiisissa, joka tarjosi omenan Aatamille ja Eevalle. Tiedonpuun omena oli nimensä mukainen, sillä se paljasti olemassaolon todellisen luonteen ihmisille – Jumala on pikkumainen pirulainen ja paratiisia ei ole oikeasti. Käärme saattoi olla sadistinen, mutta paholainen se ei ollut, sillä paholainenhan vahingoittaa ihmistä – tämä käärme teki ihmisen entistä vahvemmaksi; niin vahvaksi että se saattoi jo uhmata Jumalaa, joka joutui tekemään täyden päivätyön laittaakseen viheliäisen luomuksensa kuriin joko tuhoamalla taivaita tavoittelevan tornin, hukuttamalla koko maailman tai tappamalla kaikki Egyptin esikoispojat. Ikävä kyllä, Jumalan pirulainen onnistui työssään ja tuloksena on kukas muukaan kuin moderni ihminen.
Seuraavan kerran kuin näet kyyn, osoita sille kunnioitusta niin kunnioitat terveyttäsi samalla.