117. Joulusta

Vuoden suurin kulutusjuhla on täällä taas. En toivonut mitään lahjapinoa kuten en ollut tehnyt useampaan vuoteen – ja olen tyytyväinen. Katseeni ovat kuitenkin jo kääntyneet uuteen vuoteen ja kaverien seuraan. En ole varma onko ajavana tekijänä ollut kaamosmasennus, yleinen ilmapiiri vai onko ongelma puhtaasti sisältäpäin tuleva. Hassua että olen ylipursuavasti täynnä itseluottamusta – pelottavan lähellä ylimielisyyttä –, mutta silti tuntee itsensä psyykkisesti uupuneeksi. Onko se vain se kun joutuu odottamaan vielä viikon ennen kuin on mitään toivoa päästä juhlimaan sillä tekosyyllä, että vuosi vaihtuu.

Uupumus on ainakin tavalla tai toisella yhteydessä siihen että aivoni ovat pitkästä aikaa alkaneet taas jauhaa filosofiaa. Kysymys on ollut siitä, mikä on suhteeni naisiin? Olenko tehnyt kaiken oikein? Ja jos olen, mikä on ollut Graalin maljaan verrattava löytö? Itseluottamus ja karisma? Onnistunut hygieniataso ja kropan hoito? Sekö että onnistuin hurmaamaan juuri oikean ”yhteishenkilön” minun ja muiden välillä? Vai onko ne näiden yhdistelmä(ä)…? Eihän tällaisesta hätääntynyt tulisi olla, mutta kun tässä on kokonaisuudessa on aukko jonka puuttuminen on kuin suhteellisuusteoria puuttuisi nykyfysiikan luonnonlakikokoelmasta. Aukko tulee paikantaa ettei mitään haitallista ainesta pääse kulkemaan siitä sisään.

Tai sitten voi olla että olen koko ajan ollut ihan metsässä. Oman mielenterveyden kannalta on kuitenkin parempi pysyä positiivisena. Suosta on noustu ennenkin. Näin muuten, hyvää mielenrauhantäytteistä joulua.

Kategoria(t): Avautumiset, Elämä, Esseet, Metafysiikka, Miehet & Naiset, Sosiaaliset suhteet, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *