126. Jään murtamisesta

Keskustelun aloittaminen Facebookissa on jotain sanoinkuvaamattoman raskasta. Kun avaa kaverit keskustelussa -valikon ja aikoo valita jonkun paikallaolevan nimen, joku hyypiö päässä lyö jarrut pohjaan väkisin. Se on kai tekosyyn puuttuminen, joka mahdollistaa julkisella paikalla puolitutun moikkaamisen – Facebookissa sellaista ei voi olla (”oho, oli tarkoitus klikata eri nimeä”).

Jo pelkästään hiiren vieminen tietyn nimen kohdalle on jotain suunnattoman raskasta. Pahinta kaikista on kun sitä pitää yrittää iltamyöhään, eikä voi huutaa päästellääkseen höyryjä. Päässä käydään sellaista väittelyn karhunpainia että sielultaan heikompi voisi jopa romahtaa siihen ja viiltää kaulansa auki. Onneksi olen itse tarpeeksi vahva. Ja ennen kaikkea, se kun ylittää kaikki sisäiset ristiriitansa ja onnistuu kuin onnistuukin klikkaamaan sitä nimeä, tunne on…no…sanoinkuvailematon. Katharsis. Itsensävoittaminen. Epäuskoisuus ja surrealistinen kuvitelma todellisuudesta. Ja seuraavana päivänä kun kohtaa tämän henkilön katseen, tietää että on luonut tähän yhteyden. Itseluottamus vain kasvaa – tuntee itsensä mieheksi.

Kategoria(t): Avautumiset, Elämä, Internet, Naiset, Sosiaaliset suhteet, Suomi, Yleinen Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *