Homoliittolakialotteista nousseen kohun kunniaksi vähän vanhaa kunnon heteronormatiivisuutta tähän hätään. Aiheena on Henry Laasasen Suomessa esiinnostama aihe: seksuaalinen vallankäyttö.
Laasasen ajatus on, että naisella on viimekädessä valta mitä tulee seksin saantiin. Tämä on saanut ristiriitaisen vastaanoton yleisön keskuudessa. ymmärrettävistä syistä, koska seksuaalisen kanssakäymisen synnyttämisessä on kyse muustakin kuin simppelistä vaihtokaupasta. Vaihtokaupan sijasta voisi puhua paikoin pikemminkin luokkataistelusta – ”alaluokkaiset” miehet vastaan ”yläluokkaiset” naiset. Tämän ”säätyjaon” voi havaita kulttuurillisessa kontekstissa esimerkiksi kosimistilaisuudessa, jossa mies symbolisesti polvistuu naisen edessä ikään kuin tunnustaen tämän korkea-arvoisemmaksi. Ajatus on siinä, että lähtökohtaisesti mies pyytää ja nainen (halutessaan) antaa, muodostaen metaforisen käsityksen naisista rikkaana omistavana luokkana, jolla on vain menetettävää, ja miehistä omistavan luokan osinkoja himoitsevina nousukkaina.
Laasanen puhuu itse parisuhdemarkkinoista tasa-arvoisena vaihtokauppana, jossa mies vastineeksi seksistä antaa naiselle osakkeita omasta elämästään (ts. sitoutuu) ja saa ajanmittaan sopimuksestaan palkinnoksi bonuksia (lahjoja, sosiaalista statusta, näkyvyyttä, kanssasisarien kateutta jne). Tosiasiassa kyse ei ole kaupankäynnistä vaan henkisestä kamppailusta. Miehet näkevät naiset lähtökohtaisesti homogeenisenä ryhmänä, jonka yläluokkaista elämäntyyliä he halveksivat synnynnäisesti, mutta jota he samalla himoitsevat ”sairaalloisesti” – siksi naiset ovat heille valloituksia. Naiset taas yläluokkaisina omaavat omanlaisensa ylemmyydentunteen miehiin ja suhtautuvat näiden vulgaarisiin käytöstapoihin (naisen perään kuolaaminen, piereskely, huonot pöytätavat ja mitä ikinä) syvällä halveksunnalla – tästä ihmismassasta naiset yrittävät penkoa esiin sen muiden yläpuolelle nousseen loistoyksilön, miehen on syntynyt proletaariksi, mutta onnistunut jollain käsittämättömällä tavalla nousemaan naisten rinnalle ja parhaimmillaan jopa heidän ylitseen.
Mies siis lähtökohtaisesti tavoittelee yläluokkaisen naisen valloitusta – sinänsä sama, kunhan kyseessä on nainen, jolla on mahdollisimman paljon seksuaalista pääomaa – ja nainen yrittää karsia jyvät akanoista ja löytää itselleen miehen, joka on testosteronin katkuisessa gladiaattoritaistelussa teurastanut muut aiemmat vertaisensa ja onnistunut keplottelemaan itsensä eliittiin. Heterosuhteissa on siis kyse hiljaisen, mutta oikeutetun vallankumouksen tekemisestä. Toisenlaista vallankumousta, äkinnäistä ja koko suuren kokonaisuuden romahduttavaa sellaista, edustaa omassa luokassaan raiskaus. Siinä missä itsensä yläluokkaan keplotellut mies on onnistunut pitämään miehiset aggressionsa piilossa ja paljastaa ne vasta siinä vaiheessa kun hän istuu valtaistuimella, raiskaaja ei kykene hallitsemaan aggressiotaan ja ”ryöstää” naiselta tämän pääoman. Lopputuloksena on tyydytetty barbaari, joka myöhemmin katuu tai ei kadu tekoaan, ja maansa menettänyt prinsessa, joka on menettänyt pahimmillaan koko ylpeytensä. Raiskauksella on yhtä vähän oikeutusta kuin millään yhteiskunnassa tapahtuvalla kansannousulla, kapinalla tai vallankumouksella.