Nykyaikana lähes kaikki tuomitsevat kaikenlaisen väkivallan täysin – paitsi jos on tarkoitus murentaa sortava yhteiskuntajärjestelmä tai estää kansanmurha. Tämä pasifismi johtaa tosiasiassa ihmiskunnan ennen pitkäiseen sairastumiseen ja akkautumiseen.
Väkivalta on perinteisesti miehinen harraste (ainakin fyysinen väkivalta). Miksi näin? Tämän on mahdollistanut paitsi miesten luontainen aggressiivisuus kuin myös evoluution liikuttama ”näkymätön käsi” – aggressio vetoaa naisiin ja väkivaltaisuutta on pidetty miehisyyden merkkinä. Tappelusta ja sodasta saadut arvet ovat kuin kunniamerkkejä, joita mies kantaa samalla ylpeydellä kuin nainen koruja. Väkivaltainen yhteenotto toimii myös katartisena ilmapiirin puhdistajana; jos joku henkilö ärsytti miestä, hän ratkaisi ongelman vetämällä tätä kuonoon – näin vältyttiin selän takana kyräilemiseltä, asialta jonka harrastajia miehet arvattavasta syystä kutsuivat neiteilyksi. Saatte huviksenne arvata miksi.
Väkivalta voi siis monesti olla hyvin onnistunut ratkaisu ongelmiin, kunhan se pysyy kohtuullisella tasolla. Yleiseksi mittapuuksi voisi laittaa sen ettei yhtä turpaanvetoa lasketa pahoinpitelyksi. Tarvittaessa koko kallis suomalainen vankilajärjestelmä voitaisiin mielestäni korvata sillä että tuomittua vedettäisiin kansalaisten toimesta pataan X monta kertaa, sen sijaan että tuomittu istuisi Y vuotta vankilassa. Demokraattisessa yhtriskunnassa siis kansalaisvaikutus kunniaan annetaan ihmisten osallistua itse tuomion täytäntöönpanoon!