147. Taide syntyy viihteestä

Saska Saarikosken kolumni tämän päivän HS:ssä heitti kylmää vettä kasvoilleni: ”Kaikki taide nousee viihteestä.” Miten totta se onkaan. Viihde on taidetta puhdasta mielessä; toisin kuin taiteessa, viihteessä ei ole päämääriä. Miten päämäärä määritetään? Tietoisuudella. Viihteellä ihmiset pyrkivät pääsemään eroon tietoisuudestaan, kaikista maailman murheista. Taiteeseen ei lisäksi liity pelkästään taideteoksen välineellinen arvo päämäärän saavuttamiseksi, vaan itse väline (eli taideteos) on itsessään arvokas ja sen säilyttämistä varjellaan kuin ehtyvää luonnonvaraa. Viihde sen sijaan tulee ja menee, jälkipolvien sijaan VAIN nykyhetki on tärkeää. Tärkein ero on kuitenkin taiteen subjektiivisessa ja viihteen objektiivisessa luonteessa.

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Totta, nykytaide on niin täynnä piilotettua sanomaa, moraalitonta ja häpeämätöntä ihmisen ennestään kestämättömän suuren tietoisuuden yhä suurempaa kuormittamista. Onko kukaan miettinyt sitä miksi korkeakulttuuri ei nykymaailmassa vedä, ja pop-kulttuuri on sitävastoin kovinta hittiä? Koska viihdepainoinen pop-kulttuuri on moraalitonta, eettisestä painolastista vapaata. Korkeakulttuurin lisäksi monet alakulttuurit ovat jääneet syvällisyyksineen marginaaliin sen vuoksi, koska vain harvoilla on jonkinlaista kykyä kantaa niiden pohjimmiltaan synkkää sanomaa. Moraalittomuuden takia Tarantino tekee mahtavampia elokuvia kuin yksikään muu ohjaaja.

Estetiikan rapautumisen pysäyttämiseksi tarvitaan viihteen ja taiteen vapauttamista indoktriinisista myrkyistään.

Kategoria(t): Esseet, Estetiikka, Historia, Ideologiat, Taide, Vaikuttaminen, Viihde, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *