151. Sarasvuon menestyksen lääkkeet

Menin tänään huvikseni kuuntelemaan Helsinki Business Schooliin kaikkien rakastaman liikemiehen Jari Sarasvuon seminaaria. HELBUS on jollain tapaa Sarasvuon oma projekti, yksityinen kauppakorkeakoulu, jossa voi suorittaa kandiin verrattavan tutkinnon vain kahdessa vuodessa (ja käydä ekonomintutkinnon loppuun brittiläisessä kauppakorkeassa) – tosin 13 000 euron hinnalla.

Sarasvuolla oli monia hyviä pointteja puheessaan, vaikka olin toki eri mieltäkin paikoitellen. Hänen tärkein pointtinsa koski subjektiivisen näkökulman merkitystä; menestyjiä ja luusereita erottaa hänen mielestään se, että menestyjät näkevät maailman olevan kompleksinen systeemi täynnä harmaan sävyjä, mutta heidän vuorovaikutuksensa sen kanssa on ”mustavalkoista” – häviäjät toimivat päinvastoin nähdessään maailman mustavalkoisena, mutta heidän toimintansa siellä on ”harmaansumuista” ja epäselvää. Hauska kielikuva jossa on totuudenainesta, ei siinä mitään. Sarasvuo oli myös vahva systeemiteorian kannattaja, ja hänellä oli vahva usko siihen, että loppupeleissä kaikki systeemit voidaan viime kädessä palauttaa yhteen prinsipaaliseen luonnonlakiin – jopa niin, että kaikkein monimutkaisin järjestelmä palautuu yksinkertaisimpaan luonnonlakiin.

Muita seikkoja joita Sarasvuon luennosta jäi mieleen: kaikenkarvaisen taikauskon vastaisuus, koulutuksen ja tulevaisuuteen suuntautuvan ajattelun korostaminen sekä tarkoituksellinen provosointi (”en ole konsultti vaan insultti”). Ai niin, hän myös painotti ettei halunnut aliarvioida niin sanotun ”henkisen työn” merkitystä. Hämäräksi jäi toisaalta myös hänen kehittämänsä fraasi ”henki ennen mieltä” (en ole varma menikö oikein). Sarasvuon mukaan koko havaintomaailma ympärillämme on pelkkää mielen luomusta (äänet, värit et cetera), eikä sen takia niihin pidä jäädä takertumaan, jos haluaa välttää kärsimystä mahdollisimman paljon – vaistojen ja viettien varassa eläminen on hänestä vaarallista. Sarasvuo korostaa tahdonvoiman merkitystä ja hänen mielestään vain sen alla puristetut ajatukset ovat kehittämisen arvoisia – sponttaanit ajatukset tulee hänen mielestään tyrmätä täysin. Sarasvuon mielestä siis vain ulkoisen ohjauksen synnyttämiä ajatuksia voi pitää kehittämisen arvoisina; hän perusteli tätä sillä, että subjekti (oppija, mieli) ei voi itse oppia mitään vaan se voi käyttää vain ennestään opittua hyväkseen – tämä johti myös siihen, että Sarasvuo karsasti ns. itseoppineisuutta ja pitää vain opettajan dynaamista johtajuutta oikeana pedagogisena menetelmänä. Sinänsä ristiriitaista ottaen huomioon, että opetus pitäisi tapahtua ulkoisen vaikutteen kautta, mutta kuitenkin aistihavaintoja käyttämättä.

Jänniä ajatusrakennelmia, osittain ristiriitaisia, mutta muuten ihan hyvin rakennettu. Menestyjät eivät rakenna filosofiaansa ikinä täysin ristiriidattomaksi. Sain Sarasvuosta paremman kuvan kuin mitä hänen parjaajansa jatkuvasti toitottavat.

Ps. Helbusin opiskelijat olivat huikeita tyyppejä. Markkinointiopetus on toiminut ainakin hyvin, sellaisella konekiväärin voimalla pystyivät latelelemaan opetukseensa liittyvää faktatietoa. Ja eräs oikein nätti blondi tyrkkäsi minulle kouraan käyntikorttinsa, jotta voisin tarvittaessa kysellä Helbusiin liittyviä kysymyksiä häneltä – kuulemma sen vuoksi. 🙂

Seuraavassa tekstissä analysoimani ”kulkukaava”, miten tähän päädyttiin.

Kategoria(t): Argumentaatio, Elämä, Englanti, Korkeakoulutus, Metafysiikka, Suomi, Talous, Tietoisuus, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *