Feministit ovat aina jaksaneet mäkättää siitä, miten naisten vartaloita on kohdeltu objekteina. ”Esineellistäminen” on ollut heistä naisia alentavaa, vaikka tilanne on oikeasti toisin päin – naisia on arvostettu. Heitä on pidetty tavoittelemisen arvoisena; ja onhan sille syynsä, koska naisen kohtu on se, josta ihmiselämän jatko on aina viime kädessä kiinni.
Miesten kohdalla tilanne on sitten toinen. Lukuunottamatta olympialaisten synnyttämää ihailua antiikin Kreikassa, miehen ruumista on aina pidetty alempiarvoisena naisen ruumiiseen nähden. Jos ei tätä usko, niin voi tarkistaa sen kumpi sukupuoli on ollut sodassa lähtökohtaisesti se teurastettava osapuoli – miehet eivät ole kelvanneet muuhun kuin miekan tai tykin ruoaksi.
Miehet arvostavat naisessa naisellista, kaunista ulkonäköä – ovat käytännössä aina arvostaneet. Mutta mites naiset? Naiset arvostavat miehen OLEMASSAOLOA. Heille pelkästään se, että on olemassa ”se oikea”, on tarpeeksi ottamaan mies omaan elämään mukaan. Ennen sodissa ratkaistiin miehisyys, ja miehiksi laskettiin kaikki jotka selvisivät hengissä. Nykyään kehittyneiden maiden miehet eivät enää kuole sodissa, ja naisille on tullut miehistä suorastaan ylitarjontaa. Rajoittaakseen vaihtoehtoja naiset ovat suorastaan joutuneet luomaan huimia kriteeriluetteloitaan, joilla he määrittelevät ”miehen” – postmodernissa maailmassa nämä kriteeriluettelot ovat keskenään usein hyyyyyvin erilaisia. Toisin sanoen yksittäisten miesten arvo laskee, jotta klassinen ajatus ”yksi mies yhdelle naiselle” -periaate toimisi.
Tarkennusta siis markkina-arvoteoriaan:
- Naisen arvon synty: nainen on paloista muodostuva kokonaisuus, jonka osia verrataan yleiseen kontekstiin. Mitä useampi naisen osa täyttää kauneusihanteet, sitä korkeampi markkina-arvo.
- Miehen arvon synty: mies on yhtenäinen kokonaisuus, jota verrataan muihin miehiin. Kun mies mahdollisimman hyvin kykenee osoittamaan olevansa muiden vertaistensa yläpuolella, sitä korkeampi markkina-arvo.
Kun puhun tässä markkina-arvosta, tarkoitan sellaista joka johtaa pidempään parisuhteeseen, enkä pelkkään seksuaaliseen kanssakäymiseen kuten Laasanen ymmärtää.