Edellisessä tekstissä pohdin, miksi uskonnonvapaus on parempi kuin sananvapaus. Tässä muutama argumentti:
- Historialliset tosiasiat: sananvapautta on rajoitettu kautta historian, mutta se ei ole estänyt kehitystä – toisin kuin yksi uskonto, joka tukahduttaa vertaisensa saman yhteiskunnan sisällä.
- Uskonnonvapauden rajoittaminen rajoittaa ei pelkästään sananvapautta vaan myös ajatuksenvapautta – sananvapauksettomassa yhteiskunnassa ihminen voi kuitenkin ajatella mitä hän haluaa, kunhan ei sano ääneen jotain kiellettyä. Ajatuksenvapauden rajoittamisen (jos sellaista voisi edes harjoittaa) absurdeetteja en rupea kertaamaan.
- Sensuuria on mahdollista kieltää taiteen kautta, kuten monet ovat historian saatossa tehneet. Tavallisesta uskonnon harjoittamisesta poikkeaminen taas tuomitaan usein kerettiläisyydeksi, joka on monesti yhtä vakava ”rikos” kuin vääräuskoisuus.
- Lukemattomat ihmiset tarvitsevat itselleen jonkinlaista ”ooppiumia”, jolla he pystyvät nousemaan arkielämän yläpuolelle. Vaihtoehtona uskonnon harjoittamiselle nämä voisivat turruttaa tyhjyyden tunnettaan päihteillä – kumpi nyt sitten onkaan parempi? Uskonnolla on varmasti mahdollisempi antaa ihmiselle aito, kestävä tunne siitä, että eläminen kannattaa. Sananvapaudella ei ole havaittu tällaista, vaan se on pikemminkin johtanut länsimaissa ihmisten kyynistymiseen.