163. Marxismin lyhyt kertaus

Eurooppa-päivän kunniaksi olisi tarkoitus pohtia maanosan tulevaisuutta, mutta otankin marxismin tarkastelun kohteeksi. Tarkoitus on tehdä tästä ideologisesta taloustieteen suunnasta mahdollisimman objektiivinen analyysi. Elikkäs.

  1. Marx otti peruslähtökohdaksi klassisten liberalistien, kuten Adam Smithin ja David Ricardon, kehittämän työnarvoteorian. Teorian mukaan hyödykkeen arvo syntyy siihen käytetyn työn määrästä (ajallisesti). Sittemmin työnarvoteoria on kumottu modernissa taloustieteessä, mutta se ei estänyt marxismin leviämistä.
  2. Jos tuotteen arvo syntyy puhtaasti työnteosta, tällöin jako kolmeen tuotantotekijään (pääoma, työvoima, luonnonvarat) on virheellinen – pääomaa ei ole sinällään olemassa, vaan se on luonnonvaroja, joista on muokattu arvokkaita hyödykkeitä työvoiman avulla.
  3. Koska työntekijät omalla työpanoksellaan luovat pääomaa, ”kaiken järjen” mukaan pääoman pitäisi kuulua heille. Kapitalisessa yhteiskunnassa, jossa Marx eli, tapahtui kuitenkin toisin ja pääoma kasaantui pienelle, omistavalle luokalle eli porvaristolle, ja vastaavasti työntekijät jäivät köyhiksi. Jos työnteko toimi arvoa luovana tekijänä, miksi tapahtui tällainen luokkajako, jossa työntekijöille jäi ikäänkuin luu jakajan kouraan?
  4. Marx haki vauhtia Hegelin teoriasta. Friedrich Hegelin mukaan historia oli toisilleen vastakkaisten teesien välistä kamppailua – dialektiikkaa. Dialektiikan mukaisesti kamppailu sai aikaan sen, että teesit lopulta täydensivät toisiaan ja yhdistyivät synteesiksi. Historian loppu olisi sellainen, missä kaikki teesit muodostaisivat yhdessä suuren kokonaisuuden: absoluutin.
  5. Marx siirsi Hegelin hengenteorian materialistiseen muotoon ja esitti, että historia on työnteon historiaa. Yläluokka pakottaa työläiset tuottamaan hyödykkeitä, joista vain yläluokka hyötyy – ts. yläluokka riistää työläisiä.  Pääoma pyrkii siis kasaantumaan mahdollisimman tiiviisti, kuten Hegelin mukaan absoluutti pyrki; tämä johtuu siitä, että pääomalla on oma tahtonsa. Pääoman omistajat, kuten porvaristo kapitalistisessa yhteiskunnassa, joutuvat Marxin mukaan ”pääoman tahdon alaisiksi” ja he ”vieraantuvat” todellisuudessa sitä mukaa, mitä enemmän pääomaa he keräävät.
  6. Kun pääoma on järjestelmän puitteissa kasaantunut tarpeeksi tiiviisti (eli suorittanut ”historiallisen tehtävänsä”), tapahtuu työväenluokan tekemä vallankumous, jossa omistava luokka syrjäytetään. Vallankumouksen yhteydessä tapahtuu myös tuotantotavan muutos entistä kehittyneempään suuntaan, kuten kävi kun siirryttiin feodalismista kapitalismiin. Vallankumous johtaa kuitenkin historiallisessa kehityksessä uuteen epäoikeudenmukaiseen luokkajakoon ja kansalle tasaisesti jakautunut pääoma alkaa jälleen kasautua, kuten tapahtui kapitalismissa Ranskan vallankumouksen jälkeen.
  7. Marxismin mukaan kapitalismi muodostaa käännekohdan pääoman kasautumisen ja vallankumousten sävyttämässä historiassa. Feodalismi ja orjayhteiskunta olivat rajoitetulle alueelle (Eurooppaan) juuttuneita yhteiskuntajärjestelmiä, mutta kapitalismi levittäytyy imperialismin myötä koko maailmaan. Koko maapallon pääoma alkaa vähitellen keskittyä kapitalisteille. Marx pitää tätä globalisaatiota siinä mielessä erinomaisena, että se tarjoaa mahdollisuuden ”historian päättymiselle”. Kun koko maailman pääoma kasautuu aikaa myöten tarpeeksi, tapahtuu koko maailman työväestön yhdessä aloittama vallankumous, jonka myötä pääoma siirtyy pois yksityisomistuksesta yhteisomistukseen. Alkaa yhteiskuntajärjestelmä nimeltä sosialismi.  Sosialismista kehittyy sitten aikaa myöten kommunismi, luokaton yhteiskunta – historian loppu.
Kategoria(t): Ajatusleikki, Esseet, Historia, Ideologiat, Metafysiikka, Talous, Teknologia, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *