Matti Kalliokoski väittää tämän päivän Hesarin pääkirjoituksessa, että kaikki innovaatiot syntyvät kokouksissa, ja että nero-/sankarimyytti tulisi haudata, koska se on vaarallinen eikä istu todellisuuteen. Hän vastustaa ajatusta edistyksen kertomisesta kuvapatsaiden avulla. Vastustamiseen on helppo jäljittää alkusyy: feminismi. ”Naisasialiike” on viime vuosikymmenet yrittänyt hälventää sukupuoliroolien käsitettä, eikä sen ideologiaan todellakaan mahdu ajatus miehistä historiaa eteenpäin vievänä voimana; siksi feminismi vastustaa ajatusta yksilöiden kyvyistä ja keskittyy puhumaan ”ihmiskunnan saavutuksista”, vaikka esim. suhteellisuusteorian keksimiseen ei tarvittu X miljardia ihmistä vaan tasan yksi mies.
Laitoin seuraavaa kommenttia Hesarin keskustelupalstalle (sitatisoitu teksti on Kalliokosken kirjoituksesta lainattua):
”Niin kummalliselta kuin se saattaa vaikuttaa, yhteiskuntaa kuljetetaan nykyisin eteenpäin palaverihuoneissa.”
Ei tasan kuljeteta. Kokouksissa luodaan lähinnä enemmän tai vähemmän huonosti toimivia kompromisseja, kun muutosta kannattavat ja vastustavat eivät koskaan pääse todelliseen yhteisymmärrykseen. Kaikki ideat syntyvät loppujen lopuksi aina yksilön päässä, oli sitten kyse da Vincin laitteista, Mozartin sinfonioista tai Einsteinin suhteellisuusteoriasta; sosiaalisen vuorovaikutuksen tarkoituksena on lähinnä varmistaa, että läpimenevä idea ei ole täysin hatusta temmattu. ”Sankarimyyttien” sijaan pitäisi viimeinkin luopua konsensuken palvonnasta. Hesarin toimituskunta varmaankin ajattelee, että tuli ja pyörä keksittin jossain hallituksen rahoittamassa komiteassa….
On kuitenkin muistettava, että nyt oli kyse siis ideoista. Käytännön toteutumiseen tarvitaan (erityisesti nykyaikana) tietenkin myös kanssaihmisiä. ”Pohjapiirrokset” kuitenkin syntyvät aina yhden ihmisen päässä.