175. Leipää, sirkushuveja ja verta

Niitä ne kansa haluaa loppupeleissä. Mikään ei tuota suurempaa orgasmia suomalaisten kansanjoukolle kuin nähdä ”yhteisen hyvän” periaatetta rikkoneen kärsivän ja mätänevän vankilassa. Suosituimpia syntipukkeja pahuuden olemassaololle ovat seksuaalirikolliset, upporikkaat veronkiertäjät sekä (väärää puoluetta edustavat) poliitikot. Kansan esittämä logiikka on aivan mahtavaa: ”he ovat epäinhimillisiä ja empatiakyvyttömiä, joten meidän tulee kohdella sillä tavalla juuri heitä.” Kultaista sääntöä parhaimmillaan…

Mitä on epäinhimillisyys? Usein kuuluu sanottavan, että se on juuri tuota empatiakyvyttömyyttä, ahneutta ja kyvyttömyyttä nousta omien halujensa yläpuolelle. Hah. Tuolla perusteella ihmisiä ei ole ollut maailmassa kuin vain muutama. Jännä kun samaan aikaan korostetaan universaaleja ihmisoikeuksia, niin sitten ajatellaan, että ne voidaan ottaa pois, kun toinen ei käyttäydykään oman ”ihmisihanteen” mukaisesti. Heidän mielestään epäinhimillisesti käyttäytyvä ihminen ei ole ihminen vaan eläin. Mutta ihminenhän on eläin – sen todisti meille jo Darwin. Erityisesti testosteronipuutteesta kärsivät naiset eivät voi käsittää miten käsittämättömän ahdistavaksi seksivietti tekee monien miesten elämän; jossain vaiheessa vain täyttämätön vietti sumentaa järjen ja ajaa tekemään teon.

Vapaata tahtoa ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Raiskauksen raja on veteenpiirretty viiva – naisetkin sanovat, että he vain ”ajautuivat” sänkyyn alfauroksen kanssa. Mitään sanallista, saati kirjallista, sopimusta tai kaupankäyntiä ei tehty, vaan sinne tosiaan ajauduttiin. Prostituutio lienee ainoa moraalisesti kestävällä pohjalla oleva seksuaalisuuden harjoitusmuoto, sillä siinä molempain osapuolen suostumus on kuittiin kirjattu.

Kategoria(t): Avautumiset, Esseet, Etiikka, Miehet & Naiset, Oikeus, Suomi, Väkivalta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *