Jokainen hyvä illanvietto päättyy baarireissuun. Tarkoitan, että illanvietto on hyvä kunnes mennään baariin. Ymmärsin eilisen yo-bileiden jälkeen, että yökerhot eivät ole minun juttuni – niistä ei saa mukaansa muuta kuin morkkiksen. Satunnaiset hyvät kokemukseni ovat vääristäneet käsitystäni baareista; todellisuudessa baarit ovat ihmisen elinvoimaa imeviä paikkoja, johon kukaan järkevä ihminen ei pistä nokkaansa sisään. Kusipäiset portsarit, ryöstöhinnat, paskaa ”musiikkia” jonka läpi ei voi edes ajatella saati jutella, klikkiytyneet ihmiset jotka suhtautuvat ventovieraisiin kuin ruttoon.
Rennon meiningin kotibileissä ei ole mitään vikaa, niiden jälkeen on yleensä fiilis katossa. Baareissa voi viihtyä vain jos on tukevassa jurrissa – ei siis olla jatkoilla siellä, vaan baarireissu on itse tapahtuma – mikä voi olla vaikeaa, mikäli tavallinen stobe maksaa 7 euroa, kun ihminen vielä selvinpäin ymmärtää miten paljon numeroita hänen pankkitililtään katoaa reissun jälkeen.
Rennon meiningin pubit ovat vielä jees – yökerhot no-no.