Baruch Spinoza sen jo meille viimeistään teki selväksi – ”hyvä” ja ”paha” ovat vain sanoja, joita käytämme asioista, jotka tuottavat meille joko nautintoa tai kärsimystä. Ei ole mitään ”hyvän ideaa” tai ”pahan ideaa”, on vain asioita joista meille tulee nämä sanat mieleen.
Kukistaaksemme pahan ja antaaksemme hyvän voittaa, meidän ainoa keinomme on uudelleennimetä asioita – nimeämme kaikki ”pahana” pidetyt asiat ”hyviksi”. Ongelma on vain siinä, että kun kaikki on ”hyvää”, niin hyvä menettää merkityksensä. ”Hyvästä” tulee uusi rinnakkaismuoto olla-verbille ja käyttösanana täysin turha.
Siispä, hyvää tai pahaa ei voi kukistaa. Toista ei voi olla ilman toista. Ainoa järkevä asia mitä voi tehdä, on luopua ajattelemasta ”pahaa” pahana, ja pitää sitä vastoin olennaisena osana suurta kokonaisuutta.