198. Havaintoja

Työsuhteeni päättyi tänään. Duunipaikkani läheisyydessä oli ruokapaikka, jossa kävin syömässä eväitäni kahvitarjoilun varjolla. Tarjoilijattaret tulivat minulle siis hyvin tutuksi – tai, minä tulin päinvastoin näille tytöille tutuiksi. Tuntuu kuin naiset olisivat kamppailleet huomiostani, vaikka he vain tervehtivät minua. Ensimmäisellä ostosreissulla minua vastassa ollut blondi katsoi minua jäätävällä katseella, mutta viime tiistaina tavallinen asiakaspalvelukeskustelu tuotti hänelle vaikeuksia olla kainostelematta pikkutytön lailla. Ei tarvittu muuta kuin itsevarmaa käytössä sekä hidasta ja lakonista small talkia – ei haittaa, vaikka on finninen naama ja keltainen paita.

On tämä ihmeellistä.

 

 

 

Kategoria(t): Elämä, Naiset, Sosiaaliset suhteet Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *