200. Ympyrä sulkeutuu

Ouroboros syö viimein häntänsä. Huomisesta lähtien suoritan – alustavan arvioni mukaan – yhdeksän kuukauden mittaista asevelvollisuuttani Upinniemessä. Vasta nyt tätä tekstiä kirjoittaessani tajuan mistä on kyse. Suomen valtion kaksinaamaisuus iskee kylmemmin kasvoille kuin järvestä vasta ongittu sampi – maa, jossa ”kaikki ovat sukupuoleen jne katsomatta tasa-arvoisia lain edessä”. Heh, eräs Orwellin lausahdus tulee tästä nyt mieleen.

Kuten keskivertolukija varmaan tajuaakin, motivaationi lähteä on tällä hetkellä aika lailla siellä nollan tietämillä. Se siitä patriotismista, jota kannoin ylpeydellä kutsunnoissa aikoinaan. Kadehdin kuitenkin niitä, jotka lähtevät positiivisella mentaliteetilla tähän koitokseen. Toivottavasti sais kuitenkin sen verran hyviä tupatovereita niin voisi jaksaa edes sen puolen vuoden yli.

Vajaa kuukausi vaille vuosi on siitä kun aloitin tämän blogin aikoinaan. Sen oli tarkoitus olla jonkinlainen aforismivarasto, mutta tulipahan sinne kerättyä myös esseitä ja vähän sitaattejakin. Koneella kirjoittaminen jostain syystä pistää sen verran henkisesti laiskaksi, etten läheskään aina jaksanut kirjoitella hyvin siloiteltuja yo-tason esseitä, jotka riittivät nyt keväällä takaamaan minulle laudaturin äidinkielestä. Siitä huolimatta, olen käynyt läpi vahvan itsetutkiskelun kirjallisen työn kautta ja sitä tulee jatkettua uuden elämäntilanteeni aikana – tosin paperille ja kännykän muistiinpanoihin raapusteltuna. 200 tekstiä vajaan vuoden sisällä on itselle kunnioitettava saavutus ja siihen lukuun on hyvä lopettaa. Ehkäpä aloitan uuden blogin taas jossain vaiheessa, ehkä en. Filosofiani päätyy kuitenkin kovien kansien väliin vielä jonain päivänä, se on tavoitteeni.

Auf Wiedersehen.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Internet, Suomi, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

199. Filosofian kohtalosta

Filosofian ja arkielämän välinen suhde on iänkaikkinen kysymys. Syntyessään antiikin Kreikassa filosofia oli joutilasaikaa viettäneiden yläluokkaisten miesten harrastus – näiden ihmisten arki oli sen verran tylsää etteivät he jaksaneet alkaa puhua siitä mistä nykyajan keskiluokka tapaa pölistä: ihmissuhteista, työpaikan ”tapahtumista” tai sitten jostain ikivanhasta mutta silti täysin mitättömästä asiasta. Sen sijaan, he pilkkoivat todellisuuden käsitteisiin ja alkoivat tutkia näitä käsitteitä; kaikista suosituinta oli metafysiikka eli empiirisesti havaitsemamme todellisuuden ”tuollapuolen” oleva pohja. Ajatuksena oli, että filosofialla ei ollut varsinaista tarkoitusta vaan sitä harrastettiin ihan vain itsensä vuoksi.

Nietzschen aikakauteen asti filosofialla ja arkielämällä ei katsottu olleen mitään tekemistä toistensa kanssa – teoria ja käytäntö olivat kaksi eri asiaa. 1800-luvun loppua kohden syntyi kuitenkin pragmatistinen filosofia, Nietzschen omat ajatukset filosofiasta ”vallan tahdon” nostattajana, G. E. Mooren arkijärkeen pohjautuva käytännöllinen etiikka sekä Russellin looginen atomismi. Syntyi nykyinen jako kahteen koulukuntaan: mannermaiseen ja analyyttiseen filosofiaan. Ensinmainittu seurasi Nietzschen ajatuksia, ja se julisti tavoitteekseen purkaa yhteiskunnassamme pesivät sosiaaliset konstruktiot, jotka tukahduttivat yksilöitä ja estävät näitä elämästä haluaamansa elämää. Jälkimmäinen muuttui Russellin panoksesta lähinnä arkikielen analyysiksi ja filosofian katsottiin olevan pelkästään käsitteiden selventämistä.

Vaikka molemmat koulukunnat väittävät ajatustensa pohjaavan ihmisten arkeen, ne ovat molemmat hyvin hakoteillä todellisuudesta. Mitä järkeä on arjen analysoinnilla? Arkea voivat analysoida KAIKKI. Molemmat koulukunnat kompastuvat omiin nokkeluuksiinsa; mannermainen filosofia yrittää keinotekoisesti löytää arjen tylsyyksistä joitain lennokkaita ja yleviä ”piilotettuja totuuksia”, ja analyyttinen filosofia on lähinnä äärimmäiseen kuivaa sanojen ja kielipelien pyörittelyä. Jos filosofia tällaista niin se on täysin turhaa koska omasta arjestaan voi kertoa pienemmälläkin vaivalla vaikka ihan kaunokirjallisuutta kirjoittamalla tai  kirjoittamalla artikkelin Hesariin. Filosofian harrastamisen loppua perustellaan siis sillä, että vaikka filosofia väittääkin tekevänsä arjen tylsät itsestäänselvyydet meille kiinnostaviksi, sen tulokset ovat päinvastaisia. Näin väittävät eivät ole kauheasti hakoteillä asioista.

Arjesta ei tule kiinnostavaa sillä, että muutumme kaikki Pekka Routalemmiksi. Jos filosofia pohjautuu arkeen, emme koskaan pääse eroon teorian ja käytännön erosta. Oma filosofia tulee elää! Arjen analysoinnin sijasta siitä tulee vallankumouksellista itsensäkehittämistä, joka MUUTTAA ihmisen arkea ilman tietoista pyrkimystä. Filosofian harrastus on turhaa niin kauan kun filosofi ei itse huomaa ajattelun kehittymisen kehittävän häntä itseään. Lennokas ajatustenilmaisu saisi johtaa lennokkaan persoonan kehittymiseen – ja egon rakastamaan itse itseään.

Tallennettu kategorioihin Elämä, Filosofia, Kieli, Kirjallisuus, Luova toiminta, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

198. Havaintoja

Työsuhteeni päättyi tänään. Duunipaikkani läheisyydessä oli ruokapaikka, jossa kävin syömässä eväitäni kahvitarjoilun varjolla. Tarjoilijattaret tulivat minulle siis hyvin tutuksi – tai, minä tulin päinvastoin näille tytöille tutuiksi. Tuntuu kuin naiset olisivat kamppailleet huomiostani, vaikka he vain tervehtivät minua. Ensimmäisellä ostosreissulla minua vastassa ollut blondi katsoi minua jäätävällä katseella, mutta viime tiistaina tavallinen asiakaspalvelukeskustelu tuotti hänelle vaikeuksia olla kainostelematta pikkutytön lailla. Ei tarvittu muuta kuin itsevarmaa käytössä sekä hidasta ja lakonista small talkia – ei haittaa, vaikka on finninen naama ja keltainen paita.

On tämä ihmeellistä.

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Elämä, Naiset, Sosiaaliset suhteet | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

197. Stoalaisesta tyyneydestä

Se on mahtava keino tulla henkiseksi jättiläiseksi sosiaalisissa tilanteissa.

Tallennettu kategorioihin Elämä, Etiikka, Meditaatio, Naiset, Sosiaaliset suhteet, Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

196. Elämän opetuksia

Perjantai-ilta opetti minulle paljon. Löysin itselleni hieman etäisiksi jääneistä tutuista uusia, ennennäkemättömiä piirteitä, jotka pistivät minut ajattelemaan taas koko yhteiskuntaa. Naiskuvani muuttui myös kertaheitolla huomattavasti terveemmäksi kuin mitä se on alunperin ollut. Sain kokea sellaista katkeruuden ja mustasukkaisuuden tunnetta, että tuntui kuin olisi voinut repiä itseltäni vatsan auki tai karjua kovempaa kuin illan isäntä, joka on itse kuuluisa riehumisistaan. Onneksi keskustelu, ”kohtalotovereiden” kanssa hengailu auttoi minut pois tästä henkisen tyhjyyden umpikujasta katsomaan uusia apajia.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Elämä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

195. Runsauden periaate

Runsauden periaatteesta voisi tulla erinomainen pohja omalle filosofialleni.

Jos jokin mahdollisuus on aito mahdollisuus, se myös toteutuu joskus varmasti.

Tallennettu kategorioihin Ajatusleikki, Avautumiset, Logiikka, Metafysiikka, Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

194. Epikurolaista

Elämä on suuri kokonaisuus, mutta se saa merkityksensä pienistä yksittäisistä hetkistä.

Tallennettu kategorioihin Elämä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

193. Niin se vaan on

Paras vastalääke nihimilismiin on naiset. Mikään muu ei saa lässähtäneeseen äijään parempaa buustia aikaiseksi kuin seksikkään särmät pimut tanssimassa kartesiolaisessa teatterissa.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Elämä, Etiikka, Naiset, Tietoisuus, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

192. Trialistinen todellisuuskäsitys

Egon kokemistason voi jakaa kolmeen osaan: todellisuuteen, ideoiden maailmaan ja egoon itseensä. Todellisuus vaikuttaa sekä ideoiden maailmaan että egoon ja ideoiden maailma itseensä egoon, mutta ego kykenee vaikuttamaan todella vai todellisuuteen. Yksilön saamat muutokset todellisuudessa vaikuttavat siis siihen, miten ideoiden maailma muotoutuu ja millaisen kielellisen lähtökuopan se tarjoaa yksilöille.

Tallennettu kategorioihin Ajatusleikki, Metafysiikka, Vaikuttaminen, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

191. Asevelvollisuudesta

Pari vuotta sitten eli suuressa patrioottisessa huumassa. Intin kutsunnat alkoivat ja olin innoissani menossa sinne. Allekirjoittaneella oli suuret suunnitelmat ties mist’ kommodorin napeista ja isänmaan työnsankariksi nousemisesta.

Onneksi heräsin tästä unesta. Kun aloin pohdiskelemaan oikeudenmukaisuutta niin johan tämä systeemi alkoi todella maistua puulta. Jumalauta, mitä vittua! Mä oon täysin vapaaehtoisesti menossa pakkotyöhön. Helvetin helvetti. Orjatyöhön, josta maksetaan 9 kuukauden ajalta yhtä paljon korvausta, kun tulen tienaamaan nyt 1 kuukauden aikana Helsinki-Vantaan parkkihallien aulojen siivoamisesta. Ja tämä maa on ”maailman 3. tasa-arvoisin valtio”.

Tasa-arvon voisi jo heittää sinne kuuluisaan ideoiden romukoppaan.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Egalitarismi, Miehet, Oikeus, Sodankäynti, Suomi, Tietoisuus, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti