Feministitoimittajat jaksavat aina sillointällöin kyseenalaistaa pornon – heidän mielestään se luo katsojilleen jonkinlaisen rinnakkaistodellisuuden, jonka pohjalta muodostetaan omat todellisuuskäsitykset. Heh, ihan kuin media ei toimisi näin.
Median ja pornon ainoa ero on siinä, että ensinmainittu aiheuttaa vitutusta ja jälkimmäinen tyydyttää vitutuksen.
Länsimaiseen ajatteluun on keskeisenä kuulunut ajatus minästä (egosta) subjektina ja maailmasta objektina. Mitä jos se onkin toisinpäin, maailma subjekti ja ego objekti?
Määritelmäni kauniille, ylevälle ja pyhälle partikulaarille
Kaunis:
Ylevä:
Pyhä:
http://www.hs.fi/elama/Miesten+himokkaat+katseet+loukkaavat/a1370913793311
Rosa Meriläisen oheinen blogi on yksiselitteinen loukkaus kaikkia miehiä kohtaan. Hän ei pelkästään tee karkeita yleistyksiä, vaan hän tuomitsee heteromiesten luontaisen vietin luonnonvastaiseksi. Viettejä ei voi pistää arvojärjestykseen – niin nälkä, jano, empatia kuin seksiviettikin ovat kaikki yhtä olennaisia ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta. Koska kyseessä on vietti, ei vapaalla tahdolla ole tässä mitään tekemistä. Usko pois Roosaseni, miehet eivät tuijotteli naisia jos kaikki olisi kiinni logiikasta. Katseella tehtävät mittailut eivät ole patriarkaatin salaliitto.
Suurimman karhunpalveluksen Meriläinen tekee kuitenkin suomalaisnaisille. Ties kuka komea adoniksenalku ottaa tästä roskasta ”oppiinsa” ja jättää seuraavan kerran kehumatta vastaantulevaa naikkosta. Yhden jos toisen kaunottaren päivät ovat yhä useammin pilalla.
Huutelut ovat asia erikseen. Katseiden tuomitsemiselle Meriläiselle ei ole kuitenkaan mitään muita perusteita kuin ahdas ja konservatiivinen feminisminsä.
Historia on kautta aikain ollut teknologian ja politiikan välistä kaksinkamppailua – jokaisen taistelun päätteeksi tekniikka on voittanut lain. Todentotta, valtion valta ei perustu viime kädessä lakeihin vaan aseisiin – teknologian saavutuksia.
Demokratia on ihmiskunnan voimavarojen häpeilemätöntä haaskausta. Kaikki se energia, minkä käytämme riehuaksemme mediasta jostain sääntöpykästä, olisi järkevämpää hyödyntää rajallisten resurssien hyötykäytön tehostamiseen.
Vuonna 1986 tehty elokuva. Voiko traagisempaa teosta olla? Etenkään loppu ei jättänyt itseäni kylmäksi – tiedemies, hurmaava naistenmies, valloittaa naisreportterin ja tämän jälkeen onnettomuuden seurauksena päätyy epäonnistuneen teleporttikokeilun kautta muuttumaan ihmisen ja kärpäsen sekasikiöksi askel kerrallaan. Miehen fyysinen kroppa sulaa silmissä kasaan ja alta paljastuu inha, niljakas, 85-kiloinen kärpänen, joka erittää suustaan syövyttävää happoa. Viimeisillään voimillaan hän yrittää pelastaa itsensä sulauttamalla teleportin avulla nuoren naisen itseensä, mutta naisen sankari-exä pelastaa hänet ja tiedemies päätyy sulauttamaan itsensä teleporttilaitteen kanssa. Loppukohtauksessa oleva ”ihmisen” raato anelee armokuolemaa ja sen hän lopulta saa.
Tämän raportin heti elokuvan päätteeksi kirjoittaneena, olen edelleenkin hyvin sanaton.
Kantakaa ylpeydellä erakon viittaanne, te ihmiset, jotka tunnette itsenne yhteiskunnasta vieraantuneeksi. Todellinen maailma odottaa tuolla ulkona, ja yhteiskunta on vain sen päälle rakennettu sosiaalinen konstruktio, joka rajoittaa teidän vapauttanne luomalla illuusion moraalista. Olkaa avoimia ja ennakkoluulottomia pitkällä vaellustaipaalella kohtaamillenne ihmisille, koska voitte kohdata vertaisianne kun tähdet ovat oikeilla kohdillaan. Tutkikaa sisintänne ja rakentakaa ymmärryksen sekä kokemuksen pohjalta vankka oikeudenmukaisuudentunto, niin pystytte tekemään oikean ratkaisun aina kriittisellä hetkellä. Ja muistakaa, että erakon vaellustaival on yhtäaikaa sekä tutustumista maailmaan että itseensä – mikto- ja makrokosmoksen kaunis yhteensulautuma.
Olen pohtinut suhdettani naisiin jälleen kerran. Suvivirren soinnun tahdissa soljuvat ajatuksen Tonavat päässäni yrittävät hahmottaa naiselle karsimaattista luonnetta. Miten nainen on karismaattinen? Tai jotenkin särmikäs? Voiko kukaan teini-ikäinen tyttö olla särmikäs, mutta silti jotenkin salaperäinen ja seksikäs?
Tähän mennessä moni nainen on tehnyt minuun sekä ulkonäöllään että luonteellaan vaikutuksen, mutta vain yksi minun sukupolveeni kuuluva on tehnyt vaikutuksen järjestyksessä luonne-ulkonäkö. Hän on avoin ja ennakkoluuloton persoona, jonka kanssa kemiat tuntuivat jotenkin napsahtavan kohdalleen. Olen ollut häneen jonkin verran vielä yhteydessä Facebookin kautta, eikä hänen viesteistään oikein heijastu sellaista, no… närkästymisen tunnetta tai jotain. Kemiat meidän välillämme tuntuvat pelaavan erinomaisesti, mutta koska hän on jo parisuhteessa niin kaverisuhdetta pidemmälle ei olla näillä näkymin menossa.
Hän on siis luonteeltaan hurmaava, avoin, pilke silmäkulmassa ja hakee terveellä tavalla samaan aikaan mahdollisimman korkeaa perspektiiviä maailman tapahtumiin sekä itse elää niissä tapahtumissa. Tähän kun yhdistetään tumman puhuva, lähes goottimainen ulkoasu, utuiset silmät, siro kroppa sekä vilpittömästi virnuileva hymy – ensin herää kysymys, että onko tämä tarkkailun kohteena oleva ihminen todella nainen. Eihän tämä tapaus sitten olekaan nainen, vaan pikemminkin Nainen isolla n:llä. Naisessa on särmää, kun hänessä on keimailevaa sosiaalista älykkyyttä sekä kykyä sovittaa yhteen oma imago ja Naisen biologia, jota hän ei edes yritä paeta. Harva teini, etenkään Suomessa, onnistuu tässä.
Baruch Spinoza sen jo meille viimeistään teki selväksi – ”hyvä” ja ”paha” ovat vain sanoja, joita käytämme asioista, jotka tuottavat meille joko nautintoa tai kärsimystä. Ei ole mitään ”hyvän ideaa” tai ”pahan ideaa”, on vain asioita joista meille tulee nämä sanat mieleen.
Kukistaaksemme pahan ja antaaksemme hyvän voittaa, meidän ainoa keinomme on uudelleennimetä asioita – nimeämme kaikki ”pahana” pidetyt asiat ”hyviksi”. Ongelma on vain siinä, että kun kaikki on ”hyvää”, niin hyvä menettää merkityksensä. ”Hyvästä” tulee uusi rinnakkaismuoto olla-verbille ja käyttösanana täysin turha.
Siispä, hyvää tai pahaa ei voi kukistaa. Toista ei voi olla ilman toista. Ainoa järkevä asia mitä voi tehdä, on luopua ajattelemasta ”pahaa” pahana, ja pitää sitä vastoin olennaisena osana suurta kokonaisuutta.
