180. Itselleni

Ylioppilasjuhlapäivänäni löysin itsestäni sen syvälle luonteeni perukoille piilotetun supliikkimiehen, ja stand up -koomikonkin. Luulisi, että moni tuntemani tyyppi on pitänyt jossainmäärin huumorintajuttomana yksilönä, mutta onnistuipahan tuo minun vitseillä täytetty puheeni keventämään koulujen päättymisestä johtuvaa tunnelman haikeutta. Sponttaanin verbaalisen nokkeluuden kehittäminen vaatii vielä aikaa, mutta kirjallisen tuotannon suhteen älliä näyttäisi olevan päässä – ja ällä tuli myös todistukseen äidinkielestä, vieläpä koulun omine ennätyspistelukemin, vaikka olin unohtanut täysin otsikot tekstitaidon tehtävistä. 😀 Luokanvalvojan mukaan Hesari oli myöntänyt stipendin, mutta sitä ei ollut ainakaan todistusten välissä – toivottavasti tulee postissa.

Onnistuneen puheenpidon jälkeen performanssitaitoja sai esitellä juhlissa vieraille, sekä myöskin parissa muussa samalla kujalla pidetyssä ylppäreissä, joissa tulisi oltua niin hyvää pataa vanhojen tuttujen kanssa – jopa sen toisen, jonka kanssa en ole vaihtanut sanoja sitten… no, vuosiin. Ehkä pienet skumppahörpyt auttoivat tekemään minusta normaalia avautuneemman ihmisen. Tulihan sitä käytyä sitten vielä yhden luokkatoverin pippaloissa näyttäytymässä ennen baarireissua, josta avauduin jo edellisessä tekstissä.

Lauantaipäivän tapahtumien jälkeen kehtaan kuvailla itseäni sosiaalisesti älykkääksi, vaikkakin sponttaanin small talkin tuottamisessa itselläni on vielä paljon kehittämisen varaa. Tilannetta ei myöskään helpota se, että kuuntelijana olen – jopa mieheksi – suoraan sanottuna p*ska. 😀 No, aina kannattaa kehittää tarvittavia taitoja eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista.

Tallennettu kategorioihin Arvostelu, Elämä, Huumori, Kieli, Retoriikka, Sosiaaliset suhteet, Toisen asteen opiskelu, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

179. Baareista

Jokainen hyvä illanvietto päättyy baarireissuun. Tarkoitan, että illanvietto on hyvä kunnes mennään baariin. Ymmärsin eilisen yo-bileiden jälkeen, että yökerhot eivät ole minun juttuni – niistä ei saa mukaansa muuta kuin morkkiksen. Satunnaiset hyvät kokemukseni ovat vääristäneet käsitystäni baareista; todellisuudessa baarit ovat ihmisen elinvoimaa imeviä paikkoja, johon kukaan järkevä ihminen ei pistä nokkaansa sisään. Kusipäiset portsarit, ryöstöhinnat, paskaa ”musiikkia” jonka läpi ei voi edes ajatella saati jutella, klikkiytyneet ihmiset jotka suhtautuvat ventovieraisiin kuin ruttoon.

Rennon meiningin kotibileissä ei ole mitään vikaa, niiden jälkeen on yleensä fiilis katossa. Baareissa voi viihtyä vain jos on tukevassa jurrissa – ei siis olla jatkoilla siellä, vaan baarireissu on itse tapahtuma – mikä voi olla vaikeaa, mikäli tavallinen stobe maksaa 7 euroa, kun ihminen vielä selvinpäin ymmärtää miten paljon numeroita hänen pankkitililtään katoaa reissun jälkeen.

Rennon meiningin pubit ovat vielä jees – yökerhot no-no.

Tallennettu kategorioihin Elämä, Etiikka, Päihteet, Viihde, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

178. Mitä jos ihmisellä olisi vapaa tahto?

Vapaa tahto tarkoittaa väitettä, että ihminen olisi kykeneväinen ignoroimaan omat viettinsä ja tekemään järkeen perustuvia ratkaisuja. Esim. kristittyjen mielestä ihminen pystyy valitsemaan elämän tien, joka johtaa Taivaaseen, vaikka ”Saatanan houkutukset” voisivatkin tuntua vastustamattomilta.

Mitä jos meillä olisi vapaa tahto? Mitä jos olisimme jo aikojen alussa kyenneet todella nousemaan viettiemme ja vaistojemme yläpuolelle, miten kävisi? Vastaus: olisimme kuolleet pois aikoja sitten. Ihmislajin jatkumisen kannalta olennaista on tyydyttää jano, nälkä ja seksuaalinen vietti (hapentarvetta en laske, koska periaatteessa happea on aina saatavilla). Ihmiset ”alentuvat” seksuaaliseen kanssakäymiseen, juomiseen ja syömiseen, koska ruumiimme ottaa vallan järjestä – he eivät ajattele kauaskantoisia seurauksia, kun he toteuttavat näitä aktiviteetteja, vaan sen sisäisen palon tyydyttämistä, joka pakottaa ihmisen tekemään näitä.

  • ”Nyt täytyy juoda, koska sen ansiosta pysyn hengissä ja kykenen mahdollistamaan yhteiskunnan ja ihmissuvun jatkamisen tulevaisuudessa.” VÄÄRIN!
  • ”Nyt täytyy juoda, koska on jano.” OIKEIN!

Jos ihmiset valitsisivat ”järjen polun” ja jättäisivät juomatta/syömättä/harrastamatta yhdyntää nousemalla viettiensä yläpuolelle, he kaikki kuolisivat. Kristittyjen ihanteiden mukaan he olisivat järkeviä, jättäytyivät antautumatta Saatanalle ja pääsisivät Taivaaseen – jos sellainen nyt on olemassa…

 

Tallennettu kategorioihin Ajatusleikki, Elämä, Etiikka, Evoluutio, Tietoisuus, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

177. Onnellisuudesta

Nietzsche taisi olla oikeassa onnellisuudesta; se on silmänräpäyksen ajan kestävä olotila eikä mikään pysyvä määre, jota voisi ikäänkuin yhteiskunnallisesti maksimoida. Onnellisuus syntyy sen ymmärtämisestä, että kaikki tarpeet on täytetty. Mielenrauha sekoitetaan todella useasti onnellisuuteen – ihminen voi olla kuitenkin onnellinen vain sillä hetkellä kun hän ymmärtää saavuttaneensa mielenrauhan.

Tallennettu kategorioihin Ajatusleikki, Elämä, Etiikka, Tietoisuus, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

176. Kielen tuolla puolen

Wittgenstein väitti kerran, että kielen rajat ovat maailman rajat. No, hän totesi myöhemmin olleensa väärässä ja niinpä olikin. Emme luo sanoja kuvaamaan tiettyjä universaaleja tai partikulaareja vain erottaaksemme ne kielenkäytössä muista, vaan myös hämärtääksemme niiden keskinäisiä suhteita. Kielellä voi mystifioida.

Mihin perustuu runouden kauneus? Nokkeliin metaforiin ja vertauksiin, joita ymmärtääkseen pitää osata lukea rivien välistä. Runoudessa toteutetaan tätä mystifiointia, joilla kuvattavasta kohteesta pyritään luomaan jotain maailmaa suurempaa keksimällä sille rinnakkaisia nimityksiä. ”Rakkaalla lapsella on monta nimeä” – mitä rakkaampi, sitä enemmän nimiä. Allah on islaminuskosta kaikkein suurin entiteetti mitä on, ja hänelle on lueteltu Koraanissa vaatimattomat 99 eri nimeä. Tämä oli vain yksi esimerkki.

Samaa voi soveltaa jokapäiväisessä elämässä. Kun mietimme ihmisiä, sillä tarkoitamme kadulla ryntäilemää ihmislaumaa, jonka jäsenet ovat meille entuudestaan tuntemattomia. Ihmiset ovat muille ihmisille aina ”pelkkiä ihmisiä”, ennen kuin heidät opitaan tuntemaan paremmin. Kun ihmisen tuntee paremmin, heitä ei koskaan kutsuta ihmisiksi, vaan heille on keksitty muita nimiä, joilla heidät erotetaan ihmisistä. Etunimen ja sukunimen perusteella annetun kutsumanimen lisäksi tuntemattomasta tutuksi muuttunutta ihmistä nimitetään tapauksesta riippuen ystäväksi, sukulaiseksi, rakkaaksi, kaveriksi tai toveriksi, millä ikiinä. Ne ovat kunnianosoituksia, eivät pelkästään erotteluun tarkoitettuja attribuutteja. Roomassa voitokas sotapäällikkö palkittiin (triumfin ja eläkepäiviksi luvatun maatilan lisäksi) antamalla hänelle cognomen, lempinimi, joka pohjautui usein voitetun barbaariheimon nimeen (germaanien voittajalle Germanicus jne.)

Tallennettu kategorioihin Esseet, Etiikka, Kieli, Tietoisuus, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

175. Leipää, sirkushuveja ja verta

Niitä ne kansa haluaa loppupeleissä. Mikään ei tuota suurempaa orgasmia suomalaisten kansanjoukolle kuin nähdä ”yhteisen hyvän” periaatetta rikkoneen kärsivän ja mätänevän vankilassa. Suosituimpia syntipukkeja pahuuden olemassaololle ovat seksuaalirikolliset, upporikkaat veronkiertäjät sekä (väärää puoluetta edustavat) poliitikot. Kansan esittämä logiikka on aivan mahtavaa: ”he ovat epäinhimillisiä ja empatiakyvyttömiä, joten meidän tulee kohdella sillä tavalla juuri heitä.” Kultaista sääntöä parhaimmillaan…

Mitä on epäinhimillisyys? Usein kuuluu sanottavan, että se on juuri tuota empatiakyvyttömyyttä, ahneutta ja kyvyttömyyttä nousta omien halujensa yläpuolelle. Hah. Tuolla perusteella ihmisiä ei ole ollut maailmassa kuin vain muutama. Jännä kun samaan aikaan korostetaan universaaleja ihmisoikeuksia, niin sitten ajatellaan, että ne voidaan ottaa pois, kun toinen ei käyttäydykään oman ”ihmisihanteen” mukaisesti. Heidän mielestään epäinhimillisesti käyttäytyvä ihminen ei ole ihminen vaan eläin. Mutta ihminenhän on eläin – sen todisti meille jo Darwin. Erityisesti testosteronipuutteesta kärsivät naiset eivät voi käsittää miten käsittämättömän ahdistavaksi seksivietti tekee monien miesten elämän; jossain vaiheessa vain täyttämätön vietti sumentaa järjen ja ajaa tekemään teon.

Vapaata tahtoa ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Raiskauksen raja on veteenpiirretty viiva – naisetkin sanovat, että he vain ”ajautuivat” sänkyyn alfauroksen kanssa. Mitään sanallista, saati kirjallista, sopimusta tai kaupankäyntiä ei tehty, vaan sinne tosiaan ajauduttiin. Prostituutio lienee ainoa moraalisesti kestävällä pohjalla oleva seksuaalisuuden harjoitusmuoto, sillä siinä molempain osapuolen suostumus on kuittiin kirjattu.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Esseet, Etiikka, Miehet & Naiset, Oikeus, Suomi, Väkivalta, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

174. Mitä helvettiä nyt taas…

http://yle.fi/uutiset/kriteerit_kertovat_mika_on_hyvaa_taidetta/6654201

Aalto-yliopisto on kyllä tullut nyt aallonharjalta alas mereen ja kovaa. Poimintoja artikkelista, jotka jätän sattuneista syistä kommentoimatta:

”Meillä on valtavasti oppimista tieteen puolelta argumentoinnissa. Taiteen puolella ollaan menty liikaa myyttien taakse”, myöntää Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen.

”Tälläista arviointisysteemiä on toivottu kauan. Nykytaidetta käsiteltäessä nousee usein keskustelu, että onko se humpuukia vai ei. Se pohjaa siihen, että ei ole selkeitä kirkkaita aina käytettävissä olevia kriteereitä ei ole olemassa”, sanoo Kuvataideakatemian professori Maaretta Jaukkuri.

Tällaisia ovat muun muassa alkuidean ja sen toteutuksen onnistuminen, taiteellisen tuotoksen kytkökset yhteiskuntaan, vaikuttavuus sekä teoksen herättämä huomio, eritoten kansainväliset palkinnot.

Jos nyt jollain ilveellä taideteoksia voitaisiin arvioida, niin sitä voidaan tehdä ainoastaan taiteilijan omassa kontekstissa – siis, yksittäisiä teoksia on mahdoton arvioida, vaan pitää arvioida taiteilijaa itseään.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Esseet, Estetiikka, Taide, Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

173. Näin Suomessa

Suomessa jokainen vastaantulija on lähtökohtaisesti kusipää, ellei toisin todisteta. Oi että, miten ihminen voi kaivatakaan sitä kevyttä huolimattomuutta ja ihmissuhteiden mutkattomuutta Itämeren eteläpuolella.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Elämä, Sosiaaliset suhteet, Suomi, Yleinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

172. Totuus on välinearvo

Totuus on kertomista kielen avulla, miten asiat ovat. Kieli on väline, jolla ihmiset hoitavat sosiaalista kanssakäymistään – jos totuus on kieltä, totuus on väline. Totuus on hyödyke, jonka arvo laskee, mitä enemmän sitä kulutetaan.

Tallennettu kategorioihin Kieli, Metafysiikka, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

171. Takaisin maan pinnalle

Heh, pienestä se on kiinni. Taas vedetään matto alta juuri kun on hädin tuskin astunut sen päälle.

Tallennettu kategorioihin Avautumiset, Elämä | Avainsanoina | Jätä kommentti