35. Soturin ihanteesta

Tämän päivän länsimaissa ihmisten suurin ongelma (myönnetään, myös minun) on haluttomuus ottaa riskejä. Yleisesti ottaen tuskin kukaan ottaa sellaisia haasteita vastaan, jossa panoksena voisi olla jopa henki; sodankäyntiä pelätään kun ennen se oli käytännössä normaali osa ihmisten arkea. Ei pelkästään sodankäynti, mutta myös muut aktiviteet jotka vaativat koko ihmisen fyysisen kunnon koettelemista käyvät harvemmaksi; yleisesti syynä tähän on valtion tekemät turvallisuusmääräysten tiukennukset. Ensi alkuun voisi ajatella, että hienoa nyt ihmisten ei tarvitse koko ajan pelätä että elämä tulee heitettyä hukkaan vaan he voivat elää pitkään ja tehdä mitä haluavat. Ja mitä he tekevätkään? No, jos he ovat ”menestyneitä” he perustavat perheitä, hankkivat omakotitalon ja kaksi autoa pihalle sekä saavat hyvän, pysyvän duunipaikan jolla taata vakaa toimeentulo. Vanhoilla päivillään kaikki näistä ihmisistä sitten ajattelevat että hienoin saavutus oli lapsien hankkiminen ja upein kokemus viikon loma jossain eksoottisessa maassa. Kuulostaa kyllä niin tylsältä, suorastaan hukkaan heitetyltä. Mitä iloa on ylikansoitetussa maailmassa jossa kaikki tavoittelevat täsmälleen samoja tavoitteita?

Tästä pääsemmekin sitten seuraavaan peikkoon joka on vaiva vain tietyissä länsimaissa, mm. Suomessa. Urakehitys. On niin peljättyä saada luuseri-nimitystä harteilleen ettei kukaan halua tähytä korkealle, koska sieltä on myös todennäköisempää tipahtaa pohjalle. On suuri harha että ihmisen suuruus määräytyisi saavutusten mukaan. Oikeasti teot määräävät sen. Ei ole häpeällistä kaatua saappaat jalassa, päin vastoin. Ymmärrettäisiinpä tämä. Ja niin kauan kun päänuppi on kunnossa, kaikki on mahdollista. Ainakin teoriassa, mutta silti.

Soturin ihanne tulee kasvattaa uudestaan tuleviin sukupolviin. Pitää ymmärtää että uhraus on ihmisen elämän jaloin tarkoitus. Se, kenen tai minkä puolesta uhrautuu, on sitten kokonaan toinen asia, luultavasti jokaisen oma.

Hävetkööt länsimaalaiset sitä miten ylvään kuvan Taliban-taistelijat antavat itsestään. Ruumiille kusevat jenkit ovat maan matosia näiden Buddha-patsaiden räjäyttelijöiden rinnalla.

Kategoria(t): Esseet, Etiikka, Kasvatus, Sodankäynti, Yhteiskunta, Yleinen Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *