84. Eskapismin onni ja kirous

Olen luonteeltani taipuvainen harhailemaan omissa maailmoissani. Sillä on etunsa kuin myös haittansakin. Etuina omasta mielestäni rikas mielikuvitus, joka on mahdollistanut jonkinnäköisen luovuuden ja sitä myötä abstraktin ajattelun kautta kyvyn kehittää ongelmanratkaisutaitoani. Haittapuolista tuli taas tänään yksi esimerkki esiin: hajamielisyys. Olen käsittämättömän hyvä hukkaamaan tavaroita kuin tuhka tuuleen, ja tänään oli vuorossa hyvä sateenvarjoni joka jäi luultavasti Savion asemalle, mutta siihenhän ei ikinä saada lopullista vastausta. Suurin huipennos oli kuitenkin kesäinen Saksan matka jolloin takintaskuuni asettama junalippu katosi teille tietämille 20 minuuttia myöhemmin, vaikken ottanut takkia kertaakaan päältäni tai muutenkaan kajonnut lippuun; ja tapahtuma sattui lähes autiossa pikkukaupungissa. Kyseessä on riesa joka voi hyvinkin koitua kohtalokseni vielä jonain päivänä. Minun hamartiani, tahattomani sellainen.