Eräs netistä sattumoisin löytämäni blogiteksti pani minut ajattelemaan todenteolla. Koko ajatus löytää ”henkisesti samantasoinen” ihminen on kuin ehkä onkin pelkkää romanttista roskaa, johon minä eksyin. Sielunkumppanin löytämisyritys on pikemminkin yritystä löytää oma itsensä – tähän rakastuminen on itseensä rakastumista. Ei minun tarvitse yrittää rakastua itseeni. Enää. Itsensä rakastaminen on ensimmäinen askel muiden rakastamiseen – muilla tarkoitan niitä, jotka näkevät asiat eri perspektiivistä.
Olin jo unohtaa tämän opetuksen. Onneksi tajusin lukaista Nietzscheä pitkän tauon jälkeen. Suurin haaste on nyt siinä, osaanko heittää itseni todella toisten pään sisälle.