Ikuinen kiistanaihe ideologisista asioista väittelevien välillä koskee sitä, onko ihminen viime kädessä ”pelkkä” oman edun tavoittelija vai onko ihminen kykenevä tekemään altruistisia tekoja puhtaasti empatiasta johtuen. Esitän tässä kompromissiratkaisun.
Sinällään on hassua, että altruismia ja empaattisuutta pidetään erityisen ”inhimillisinä” asioina, vaikka egoismia harrastavat käytännössä katsoen kaikki yksilöt. Kuitenkin, sitä ei voi kukaan kiistää, etteikö sitä tuntisi itsensä onnelliseksi viettäessään aikaa oikeiden ihmisten kanssa. Mistä on siis kyse?
Ihmiset pyrkivät jakautumaan suljettuihin ryhmiin, jossa he tietävät jokaisen tukevan toisiaan. Nämä ryhmät, esoteerit, perustuvat aina luottamukseen ja jonkinlaiseen tietoon, jonka he salaavat ulkopuolisilta. Ihmiset pyrkivät rakentamaan näitä piirejä turvatakseen olemassaolonsa, lain säilymisen ja helpottaakseen tietoisuuden aiheuttamaa taakkaa. Yksilöt esoteerien sisällä ovat käytännössä tasa-arvoisia, mutta esoteerit eivät ole tasa-arvoisia keskenään, koska he soveltavat jäseniinsä eri sääntöjä kuin siihen kuulumattomiin – tämä on ”syynä” ihmiskunnan ikuiseen ”ongelmaan” eli tasa-arvottomuuteen.
Esoteerit an sich ovat barbaarinen muoto; sivistyneessä yhteiskunnassa, jossa on vahva moraali vallalla, esoteerien merkitys laskee ja ihmiset luottavat yksittäisten ihmisten sijaan normeihin ja että ihmiset noudattavat niitä. Henkilökohtaisen luottamuksen merkityksen vähentyessä rahan valta kasvaa ja kasvoton yhteiskunta saa alkunsa – raha on moraalin vertauskuva, koska se on yhteiskuntasopimuksella solmittu yleinen objekti, johon kaikki arvot viime kädessä palautuvat.
Yhteiskunta, jossa luottamus normeihin kasvaa naiiviuden tasolle, alkaa tämän jälkeen horjua, koska jossain vaiheessa joku rikkoo ketjun, poikkeaa moraalista ja tuhoaa talouden tasapainon. Tämä kyseenalaistuksen aiheuttama tuho on hidasta rappiota, koska yhden henkilön vaikutus itsessään on minimaalinen. Kun luottamus tuhoutuu lopulta, sitä pitää alkaa rakentamaan uudestaan pohjalta. Viimeksi totaalinen romahdus tapahtui Rooman valtakunnan (rahajärjestelmä) tuhouduttua ja sitä alettiin elvyttää feodalismin (luottamusjärjestelmä) avulla.