Täydellisessä yhteiskunnassa ei ole kuin kaksi perustuslaissa säädettyä ”luonnonoikeutta”, joihin kaikki muut oikeudet voidaan viimekädessä palauttaa:
- yksityisomistuksen turva
- uskonnonvapaus
Yksityisomistus ei ole periaatteessa luonnonoikeus, mutta käytännössä sitä on pidettävänä sellaisena, jos haluamme turvata yhteiskuntarauhan, luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja sitä ylläpitävän teknologian kehityksen. Yhteisomistus ei toimi, niin kuin sosialismi on jo meille osoittanut.
Uskonnonvapaus on taas selvä luonnonoikeus. Sitä voisi tarkemmin sanottuna pitää omantunnon tai tahdon vapautena (HUOM! ei ”vapaana tahtona”) – siinä missä yksityisomaisuus koskee fyysistä materiaa, uskonnonvapaus on henkisen pääoman omistusoikeutta. Mikä on uskonnonvapauden etu sananvapauteen verrattuna? Siitä lisää myöhemmin.