Keitä olivat ensimmäiset taloustieteilijät? Riippuu siitä, mikä lasketaan taloustieteeksi – käytännössä se on oppi siitä, millaisilla vapaan tahdon mukaisesti tehdyillä, rationaalisilla päätöksillä ihminen maksimoi oman hyötynsä.
Tämän määritelmän perusteella Adam Smith ei ole suinkaan ensimmäinen ekonomisti, vaan Augustinus. Kristilliset kirkkoisät ja teologit pohtivat millaisia päätöksiä (ja tekoja) ihmisen tulisi tehdä elämän aikana, jotta hän pystyisi maksimoimaan oman hyötynsä kuolemansa jälkeen – siis päätyisi taivaaseen, eikä helvettiin. Taivaaseen pääsy oli palkinto maallisen elämän aikana tehdyistä uhrauksista, jonka vuoksi kannatti lopettaa sodomististen nautintojen tavoittelu. Koska katolinen kirkko oli saanut tukevan monopolin eurooppalaisten uskonelämään, ei kukaan osannut eikä edes voinut maallisen rangaistuksen pelossa kieltää sen hengellisiä oppeja.
Ensimmäinen filosofi, joka otti puhtaan matematiikan käyttöön todistaakseen kristinuskon oppien mukaan tehtävien ratkaisujen taloudellisen ylivertaisuuden, oli Blaise Pascal; hänen kehittämänsä uhkapeliopin mukaan ihmisen oli kannattavampaa uskoa kuoleman jälkeiseen elämään, sillä vaikkei sellaista olisikaan niin tämä ei menettäisi vedossa yhtään mitään. Nietzsche oli ensimmäinen, joka tajusi kritisoida Pascalin teoriaa, sillä hän ymmärsi ihmisen joutuvan elämään tarpeettomasti askeettista ja tuskaista elämää tavoitellakseen pääsyä taivaaseen, jota ei oikeasti ollut koskaan olemassakaan – kristinusko oli suuri kupla, joka oli lähellä lopullista puhkeamistaan. Pikkusieluisen hyödyntavoittelun lisäksi Nietzsche vastusti myös vapaata tahtoa, jota hän piti illuusiona, ja näki. ihmisen päätöksentekoa ohjaavan pikemminkin sokea vallantahto.